Luova suo

Hiljaiseloa

2012-01-09T17:39:00.000+02:00

Tänä vuonna pimeys ei ole käynyt hermoille. Osansa tähän on sillä, että valoisan aikaan pääsee ulos lasten kanssa. Työläiset näkevät päivänvaloa vain ikkunalasin läpi, eikä se ole sama. Tuoksu puuttuu. Iltaisin voi kääriytyä kotiin ja sammuttaa kaikki valot, lyhty ja kynttilät valaisevat olohuonetta.

Tämä on myös keskeytysten aikaa. Ei voi heittäytyä tekemään ja unohtaa maailmaa, sillä jostain kuuluu pian vieno huuto ja järisyttävä karjahdus. Niinpä täytyy tehdä pikkuhiljaa ja osissa. Minä kokoan sisustuslehdistä leikkeitä sisustuskansioon, jossa on vain oman maun mukaisia sisustuksia. Tavallisesti ne ovat eletyn näköisiä koteja, jonka omistaja on vieraillut vieraissa maissa ja kirpputoreilla.

Sänky kai kuuluisi pedata joka päivä. Mutta meillä se jää usein väliin. Sisustukselliset kissamme asettautuvat tyynyjen päälle eläviksi veistoksiksi.

Kulmilla

2011-10-19T10:23:00.000+03:00

Meidän kulmilla sattuu ja tapahtuu. Kaupungin vuokrataloissa asuu monenlaista väkeä. Osa kulkee pitkää katua ylös ja alas vaihtelevassa kunnossa. Joskus illanvietot riistäytyvät käsistä. Silloin puukko heiluu ja poliisit vierailevat taloilla. Kesäisin siellä grillataan ja vietetään iltaa, riidellään tai joskus rullaluistellaan humalassa meidän ikkunamme alla. Joskus puistonpenkille on simahtanut joku, ja mietin minkä matkan kautta hän on siihen päätynyt.

Meidän katu on pitkä ja sille mahtuu parkkeeraamaan. Aamuisin rekat jyrähtävät käyntiin kuuden maissa ja ne saapuvat takaisin iltaisin tai viimeistään perjantaina. Iltaisin meidän kulmilla tuoksuu läheisen leipomon paistuva ruisleipä. Se muistuttaa mummon leivinuunin tuoksusta.

Vastapäisessä talossa asuu mies, joka istuu usein parvekkeellaan lukemassa. Hän polttaa savukkeita ketjussa ja lukee kirjan toisensa jälkeen. Avoimesta ovesta näkyy seinänkokoinen kirjahylly. Se näyttää seesteiseltä elämältä. Niin minäkin haluaisin elää, istua parvekkeella ja lukea ilman kiireen häivää.

Hirveästi onnea

2011-10-17T12:59:00.000+03:00

Esikoinen halusi juhlistaa 6-vuotispäiviään hirviösynttäreillä. Kerrankin oli aikaa paneutua teemaan ja sen toteutukseen. Kokeilin ensimmäistä kertaa marsipaanikakun tekemistä, ja hyvinhän hirviökakkumme koristelu onnistui. Vihreään "myrkkybooliin" laitoimme luun ja pääkallon muotoisia jääpaloja kellumaan. Irtokarkit oli valittu teeman mukaan: krokotiilit, madot, pääkallot ja King Kongit sopivat hirviöjuhliin. Luurankopiparit olivat juhlien hitti, eikä kahdeksasta pellillisestä jäänyt montaa piparia yli.

Koristelimme olohuoneen tyllistä tehdyllä hämähäkinseitillä ja muovihyönteisillä. Värikkäät liskot ja hyönteiset toivat tummaan koristeluun väriä. Lisäksi netistä löytyi monenlaisia printattavia koristeita, ja hyödynsin myös kauppojen Halloween-tarjonnan.

Vieraat saivat pukeutua teeman mukaan, ja juhliin ilmestyi sekä isoja että pieniä luurankoja ja hirviöitä. lisäksi halukkaat saivat askarrella hirviönaamarin, nekin netistä löytyneitä malleja, jotka leikkasin valmiiksi ja liimasin värilliselle kartongille. Naamarit toimivat kätevästi myös juhlien koristeina.

Teemajuhlia on hauska järjestää, vaikka ne vaativatkin aikaa ja intoa. Parasta oli synttärisankarin innostus ja ihanien vieraiden kestitseminen. Juhlien lopuksi olimme hirveän väsyneitä ja kauhean onnellisia.

Pikkupeilin puunaus

2011-08-26T10:47:00.001+03:00

Kirpputorilta löytynyt pikkupeili kaipasi muodonmuutosta. Maalinpoiston ja hionnan jälkeen maalasin kehyksen hennolla vihreällä. Meillä käytetään monessa pikku tuunauksessa akryyli- tai silikonimassaa, jolla saa viimeisteltyä esimerkiksi valkoisten listojen yhtymäkohtia. Peilin kehyksen ja lasin yhtymäkohta sai myös pikku silauksen valkoista, ja siistiytyi huomattavasti.

Peilissä oli kulunut nahkaremmi, joka oli parhaat päivänsä nähnyt. Nahkaremmi vaihtui rautakaupasta ostettuun mustaan ketjuun. Pikkupeilin tappeihin saa roikkumaan vaikkapa koruja.

Häntä on kutsuttaman nimellä

2011-08-24T11:26:00.000+03:00

En tiedä valitsevatko vanhemmat nimen lapselleen vai valitseeko nimi lapsen. Miksi joku tietty nimi alkaa maistua suussa sopivalta? Edellisten lasten kohdalla kyseistä nimeä ei ole välttämättä edes huomannut. Tietyt nimet myös sointuvat sukunimeen ja asettuvat sievään jonoon sisarusparven nimien jatkoksi.

On myös mukavaa, että nimi tarkoittaa jotakin. Nuorimman lapsemme nimi viittaa vuoreen tai tarkoittaa valaistunutta, valoisaa. En tiennyt tätä ennen kuin pappi kertoi. Nimen soinnin lisäksi pidän sen merkityksestä.

Vaikka kirkko ei aina insituutiona miellytä, pidän tapakristityn lailla kirkollisista seremonioista, kuten ristiäisistä. Perheenjäsenet ja kummit siunaavat lasta ja lupaavat varjella häntä parhaansa mukaan. Toivon, että muutkin voimat varjelevat.

Juustolaatikon muodonmuutos

2011-07-25T15:51:00.000+03:00

Ostin jokunen kuukausi sitten tämän rasian kirpputorilta aikeinani uusia sen pinta. Jokunen aika projektissa meni, sillä kanteen liimatut napit ja kankaanpalat istuivat tiiviisti. Rasia matkusti takaisin vintille odottamaan inspiraatiota. Kokeiltuani talttaa ja muita mahdollisia välineitä oli siirryttävä tositoimiin. Lopulta sitkeästi kiinnittyneet napit ja verkkokangas irtosivat Uulan maalinpoistoaineella. Tämän jälkeen pinta oli helppo kaapia puhtaaksi. Alta paljastui Valion juustolaatikko.

Osuvasta tekstistä huolimatta koko rasia sai uuden maalipinnan. Laatikon sisällä säilytän muutamia solmioita ja huiveja. Rasian kansikin on oiva säilytyspaikka kauniille käyttöesineille. Mustavalkoinen pinta tuo jostain syystä mieleen ranskalaisen sisäkön.

Pohjoisen tyttöjä ja poikia

2011-07-18T22:35:00.001+03:00

Mökin pihassa käy poroja, jotka ovat ottaneet alueen omakseen. Ne köpöttelevät kivettyä polkua ja pudottelevat jätöksiään. Tuntuvat pitävän pihaa omanaan. Keskimmäinen poika sanoo: "Moi poro". Hiekkatieltä löydän kuuluisan poronkuseman. Niillä on valkea vasa, joka herättää minussa äidinvaiston. Muistuttaa minun pikku vasoistani. Pihassa asuu myös kuulemma näätäperhe, poikasten päitä on kurkkinut kiven takaa.

Pohjoisessa nautin hiljaisuudesta ja kiirettömyyden tunteesta. Ja siitä, että on ne tietyt jutut. Käydään kyläkaupassa, jossa myydään mitä vain, jos osaa kysyä. Ja jutellaan sukulaisista sekä Teuvo Oinaasta, jolla oli komea talo tuossa viiden kilometrin päässä. Vaikka välimatkat ovat pitkiä, tuntuvat ihmiset olevan lähellä toisiaan. Ehkä se on vain hetken eksotiikkaa, joka haihtuisi pian pois. Silti olen alkanut miettiä josko Lapissa voisi asua. Ehkä kaupungissa aluksi.

Välillä helle vaivaa ja hyttyset syövät. Nautimme kuitenkin rannasta ja sen tuulenvireestä. Emalipotasta tulee hauska ääni, kun siihen pissaa pieni poika. Ja televisiosta löytyy Ruotsin SVT, joka näyttää lastenohjelmia pitkälle iltapäivään. Sauna lämpiää iltaisin ja kalaa nousee järvestä. Isä paistaa muurinpohjalettuja ja äiti pitää meidän ruuissa. Puhumme ja nauramme, hoivaamme ja lepäämme. On rauha olla.

Verisiteet

2011-07-17T09:54:00.000+03:00

Minun mummoni asuu edelleen samassa talossa kuin ollessani lapsi. Kävimme mummolassa joka kesä, pakkauduimme autoon ja ajoimme 10 tuntia pohjoiseen. Kairi-niminen pystykorva haukkui pihassa ja kilisytti kettinkiään, kun täyteen pakattu automme saapui etelästä. Mummolassa sai syödä rieskaa niin paljon kuin jaksoi. Päivälliseksi oli puikulaperunoita ja poronkäristystä ja jälkiruuaksi jäätelöä ja lakkoja.

Kesäisin pelasimme serkkujen kanssa yläkerrassa korttipelejä ja haimme pikku kyläkaupasta karkkia. Rakensimme vaaralle majan ja hautasimme tieltä löytyneitä eläimiä postilaatikon kupeeseen. Sittemmin korttipelit loppuivat ja kyläkauppa suljettiin. Osa serkuista muutti maailmalle, mutta osalle Lappi pysyi kotina. Nyt kävin pitkän tauon jälkeen mummolassa jälkikasvu mukanani. Siinä meitä sitten istui neljä sukupolvea television ääressä katsomassa Tangomarkkinoita.

Pihassa on navetta, jossa pappani hoiti talvisin porojaan. Muistan päässeeni joskus heittämään niille jäkälää ja katselleeni poroerottelua. Kerran veljeni sai kotiin viemisiksi poronsarvet. Reissut Lappiin olivat mieleenpainuvia. Laajaan sukuun tuntui säilyvän yhteys satojen kilometrien välimatkoista huolimatta. Me olimme samaa perimää, samasta sukupuusta.

Pappa kuoli jo 12 vuotta sitten. Tällä reissulla tapasin hänen veljensä ja sisarensa. "Tässä on minun pappani veli", minä ajattelin. En ollut tiennyt, että veljeksiä oli vielä elossa. Tapaamisessa oli minulle jotain taianomaista. He kasvoivat yhdessä ja heissä oli samaa perimää. Tuntui hiukan samalta kuin unessa, jossa kohtaa kuolleita sukulaisiaan.

Reissussa

2011-07-04T17:22:00.000+03:00

Luova suo siirtyy lomatauolle, sillä lähdemme perheen kanssa pohjoiseen viikoksi. Olemme suurimman osan ajasta korvessa nettiyhteyksien saavuttamattomissa, joten blogikaan ei päivity hetkeen. Todennäköisesti kameran muistiin kuitenkin kertyy otoksia Lapin luonnosta ja mökkimeiningeista jaettavaksi myöhemmin. Odotan myös innolla Rovaniemen kirpputorien koluamista. Ensi kertaan siis näkemiin!

Hetki

2011-07-01T16:09:00.000+03:00

Joskus on päiviä, kun kaikki soljuu eteenpäin. Vaivannäkökin on vaivatonta. Silloin ei toivo, että jokin olisi toisin tai että olisi toisaalla toisenlaisena. Halut pilaavat monta hetkeä. Sitä toivoisi tekevänsä jotain muuta, joidenkin muiden kanssa ja jossain muualla. Ihmisen halut ja todellisuus ovat myös usein ristiriidassa. Sitten ryhdytään korjaamaan todellisuutta sen sijaan, että tarkasteltaisiin kriittisesti haluja tai jätettäisiin ne omaan arvoonsa.

Paljon puhutaan läsnäolosta ja hetkessä elämisestä. Itämaiset filosofiat ja mystikot korostavat jokaisen hetken hyväksymistä juuri sellaisena kuin se on. Mutta läsnäolokin voi kääntyä suorittamiseksi. "Nyt minä nautin täysillä". "Miksi minä en nauti elämästä kuten siitä kuuluisi nauttia?", "Yritän olla läsnä enemmän ja entistä paremmin."

Ihminen on eniten läsnä silloin, kun hän ei ajattele asiaa lainkaan. Hän huomaa ehkä jälkikäteen uppoutuneensa lukemiseen, tekemiseen tai keskusteluun. Hetki vie mukanaan ja sitä unohtaa määritellä itseään ja mitata hetken arvoa ja ainutlaatuisuutta.

Ja illan menu on...

2011-06-27T16:53:00.000+03:00

Muuttaessamme nykyiseen asuntoomme sain kuningasidean ja maalasin seinään vihreän liitutaulun. Valitettavasti viime talven kovat pakkaset saivat maalin rapisemaan, joten revin suosiolla taulun kehykset seinästä ja aloin suunnitella korvaavaa taulua. Aloitamme pakollisesta "ennen-kuvasta". jonka jälkeen seinäpinta tasoitettiin ja tapetoitiin.

Vintiltä löytyi spoiva vanerinpala, jonka maalasin mustalla liitutaulumaalilla ja sahasin siihen kulmalistasta valkoiset kehykset. Ruuvasin taulun alaosaan Tampereen Rakennustorilta aikoinaan ostetut valkoiset ripustuskoukut. (Tiesinhän, että niitä tarvitaan vielä joku päivä!) Nauloihin voi ripustaa keittiön pikkuesineitä saksista teesihteihin.

Ja jälkeen uudistuksen...Taulu on nyt ripustettava malli, joten voimme ottaa sen mukaan, jos joskus vaihdamme pesää.

Juhlasta arkeen

2011-06-25T12:12:00.001+03:00

Kaupunkijuhannus mummolassa oli rauhallinen. Naapurit olivat ilmeisesti paenneet maalle. Minä sain lepohetken, kun isoille pojille löytyi leikittäjiä ja juoksuttajia ja pikkumiehelle monta syliä. Mummo ja pappa olivat laittaneet pöydän koreaksi. Tarjolla oli uusia perunoita, grilliherkkuja ja jäätelökakkua.

Tänään on taas paluu arkeen, eli viihdytetään kahta energistä poikaa ja yhtä sylivauvaa, sovitellaan eteen ilmaantuvia kiistatilanteita ja riitoja, jaetaan kaikki tasan puoliksi. Kukaan ei ota toiselta lelua kädestä. Vuorotellen. Siinä sivussa yritän saada pari pitkään roikkunutta sisustustuunausta valmiiksi. Esittelen niitä siis piakkoin.

Kesäparatiisi

2011-06-23T23:18:00.000+03:00

Vierailimme lasten kanssa ihanalla Niihaman siirtolapuutarha-alueella Tampereella. Pieni ystävämme täytti kuusi vuotta ja paikalle oli kutsuttu joukko juhlijoita. Ruokalistalla oli merirosvo-teemaan sopien pääkallokakkua, marenkiluita ja kultarahakeksejä. Lisäksi paistoimme järvenrannassa makkaraa, maissia ja lihapiirakoita. Pikkuväki juoksi ympäri maita ja mantuja, ja lapsia valvottiin yhteisöllisesti.

Vietämme juhannusta kaupungissa tänä vuonna, mutta nämä pirskeet antoivat mahdollisuuden nauttia järvestä, grillauksesta ja hyvästä seurasta jussin hengessä. Luova suo toivottaa kaikille hauskaa ja turvallista juhannusta!

Tähän maailmaan

2011-06-19T16:42:00.000+03:00

Kävelin keskiviikkona sairaalaan synnytyksen käynnistykseen. Seurasin kylttejä, jotka minua varten oli pystytetty. Muillekin kulkijoille kävi varmasti selväksi mihin olin menossa. Edelliskerralla menin synnytysvastaanottoon kivuissa, mutta tällä kertaa olin vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Minä olin matkalla hakemaan lasta kotiin.

Istuin hermostuneena synnytysvastaanoton odotustilassa tulevien isien kanssa. He muodostivat lyhyitä keskusteluyhteyksiä toisiinsa, tilanteen suomaa verkostoitumista. Minä pääsin nopeasti saliin, sillä aika oli varattu jo edellispäivänä. Sairaalan käytävät ja odotustilat näyttävät erilaisilta kun synnytys ei ole vielä käynnissä. On aikaa nähdä pieniä yksityiskohtia: mappien selkämyksen värit, patterin maalipinta ja käytävän liitutaulutilastot.

Pienellä toimenpiteellä lääkärit ja kätilöt vapauttivat valtavat voimat kehossani, ja sitä olin odottanutkin. Synnytyksen keskellä ei voinut tehdä muuta kuin kokea kipua. Kaikki suunnitelmat ja muistot ja ajatukset katosivat ja oli vain kipu ja sen jälkeinen lyhyt levähdystauko. Koko elimistö keskittyi yhteen tehtävään. Kolmas synnytys oli ajallisesti nopea, vain vajaat kaksi tuntia. Tästäkin syystä synnytys vei täysin mukanaan toiseen maailmaan.

Lapsi tuli kovien ponnistelujen jälkeen maailmaan, ja samalla minä palasin kivuista tähän todellisuuteen. Synnytyksen jälkeinen helpotuksen ja onnen tunne on parasta maailmassa. Saa katsella lasta ja ihmetellä miten keho jälleen kerran suoriutui valtavasta urakasta.

Nyt olemme yhdessä ja tutustumme pikku hiljaa toisiimme. Maailma näyttää minusta kirkkaalta ja uudelta, kuten varmasti hänestäkin. Odotuksen ja synnytyksen jälkeen on taas paljon tilaa kokea kuplivaa iloa ja hitaita onnen hetkiä.

Tehdäänkö sopimus?

2011-06-14T10:25:00.000+03:00

Rakas lapseni, olet nyt majaillut vatsassani yli 42 viikkoa, kun raskauden keskimitta on tavallisesti noin 40 viikkoa. Äitinäsi pyydän ystävällisesti, että tulisit ulos sieltä, niin voimme tutustua paremmin. Olemme saaneet viimeisenkin remontin valmiiksi. Vanhempasi, isoveljesi ja isovanhempasi odottavat sinua malttamattomina. Viitsisitsä tulla? Lisäksi äidillä on oma lehmä ojassa, sillä raskauden päättyminen mahdollistaa muutamia kivoja juttuja.

Sisäelimet
Ihminen ei osaa arvostaa sisäelintensä vapautta olla ja elää ennen kuin niitä vasten painautuu lapsi sekä kohtu vesineen ja istukkoineen. Raskauden jälkeen keuhkoilla on taas mukava hengittää, vatsaan on taas kiva laittaa ruokaa, palleaa on hauska liikutella. Ruuansulatusjärjestelmä vapautuu vankeudesta ja äiti voi hyvästellä jokailtaisen kumppaninsa Rennie-närästyslääkkeen.

Nälkä ja nautinto
Nälkä on ihana tunne. Imettävä äiti tarvitsee 500 kaloria ylimääräistä energiaa päivässä, ja aion todellakin nauttia tästä etuoikeudesta. En ole voinut syödä iltapalaa viimeiseen neljään kuukauteen, mutta kyseinen ateria tekee pian comebackin. Lasillinen punaviiniä, kylmä siideri tai lonkero helteisenä kesäpäivänä. Nämä ovat aikuisten juomia, joita aion kohtuudella maistaa, kun tulet ulos.

Ulkoasu
Pidän kauniista ja istuvista vaatteista. Raskaana ollessa vaatteet käyvät pikku hiljaa pieniksi. En ole nähnyt syytä hankkia raskausajaksi kauniita uusia vaatteita, sillä kyse on väliaikaisesta tilasta, jossa kehon koko vieläpä muotoutuu jatkuvasti. Kun jättivatsa väistyy, voin taas haaveilla pukevani istuvan paitapuseron tai asettelevani vyön lantiolle. Nuhjuiset äitiyspöksyt lähtevät paremmille metsästysmaille.

Liikkuminen
Luovun mielelläni kaikista kehon pikku vaivoista: kuvotus ja väsymys, närästys, vessassa juokseminen ja levottomat jalat. Näiden sijaan unelmoin jo pitkistä juoksulenkeistä kesäillassa sekä joogasarjojen venytyksistä. Voin taas pomppia, venytellä, juoksennella ja nousta sohvalta ähkäisemättä. Äiti siis haluaisi kehon taas omaan käyttöönsä.

Nimettömyys ja näkymättömyys
Tiedän nyt miltä elefanttimiehestä tuntui. Jättikokoisen vatsan kanssa ei voi sujahtaa huomaamatta väkijoukkoon. Ihmiset tuijottavat tahtomattaan. Tuntemattomat ja puolitutut kokevat oikeudekseen kommentoida raskauden etenemistä ja vatsan kokoa: "No sulla ei mene kauaa, että pääset sairaalaan!" tai "Onpas rouva mahtavan kokoinen" tai "Taitaa olla kaksoset tulossa, kun on noin iso vatsa". Raskausvatsa saattaa kanssaihmiset kontrolloimattomaan ja lapsenomaiseen tilaan, jossa saa sanoa mitä mieleen juolahtaa. Onhan kyse niin sanotusta iloisesta perhetapahtumasta, johon koko yhteisö on osallinen.

Tehdäänkö siis sopimus? Sinä tulet maailmaan ja saat vastapalvelukseksi paljon lämmintä maitoa. Saat myös täyden vaatevaraston sekä kasan kestovaippoja. Käytettävissäsi on oma pinnasänky ja useita sylejä.

Kello viisi aamulla

2011-06-11T09:21:00.002+03:00

Olen herännyt viime päivinä jostain syystä viideltä aamulla, valvonut pari tuntia koneella ja sitten mennyt takaisin nukkumaan. Helteellä on varmasti osansa heräilyyn sekä tietenkin jättimäisellä vauvavatsalla. Mutta on heräilyllä puolensakin. Enpä ole tiennyt, että työhuoneessa on niin kaunis valo kuuden aikaan aamulla. Öljytön öljylamppukin alkoi loistaa kauniisti. Linnut kujertavat pihan koivuissa aamutoimissaan. Yhdeksään mennessä valon suunta on muuttunut ja linnut ovat vaienneet.

Uuden kokoelman alku

2011-06-08T18:49:00.000+03:00

Sisustuskirjoista tarttuu usein päähän kuvia, jotka auttavat navigoimaan kirpputorilla ja tunnistamaan löytöjä. Yksi suosikkisisustuskirjoistani on Caroline Clifton-Moggin Yksityiskohdat tekevät kodin. Palaan kirjan pariin uudestaan ja uudestaan, ja opus tarjoaa aina visuaalista stimulanttia.

Bongasin kirjasta kuvan ihanasta lasisten kynttilänjalkojen kokoelmasta. Hämeenlinnan kirpparikeikalla kuva palasi mieleen nähdessäni nämä kaverukset. Tamperelaiselta kirpputorilta löytyivät lisäksi kirkaslasiset tsekkiläiset kynttilänjalat. Eriväriset jalat koristavat upeasti illallispöytää tai hyllyä. Kynttilöitä säilytän metallilaatikossa, jonka kyljessä lukee Shoe polish.

Ei näin

2011-06-07T07:35:00.000+03:00

Kolmannen lapsemme laskettu aika on nyt ylitetty viikolla, mutta asunto näyttää edelleen paikoitellen rakennustyömaalta. Herätessäni uuteen aamuun olen siis osittain pettynyt (se ei ole vieläkään syntynyt) ja toisaalta helpottunut (se ei ole vieläkään syntynyt). Jokainen uusi päivä merkitsee, että olohuoneen seinäremontti lähestyy päätepistettään.

Toimintatapamme ei vastaa idylliä perheestä, joka rusoposkisena odottaa uutta tulokasta valkoisella sohvallaan. Silitetyt vauvanvaatteet tuoksuvat kaapeissa ja kestovaipat on taiteltu. Keitetyt tuttipullot seisovat organsoiduissa riveissä ja mobile heilahtelee hiljalleen pinnasängyn yläpuolella.

Keittiön sentään saimme käyttöön, kun katto tuli vihdoin maalattua. Kummasti monta kuukautta roikkuneet remonttihommat ovat edenneet äitiyslomalla. Mitähän tässä vielä ehtisi aloittaa? Aikaa on parhaimmillaan vielä viikko ennen synnytystä...

Black beauty

2011-06-06T12:44:00.001+03:00

Ihana kipsipää on kokenut taloudessamme kovia. Löysin sulottaren kirpputorilta jokunen vuosi sitten muutamalla eurolla. Tämän jälkeen pää on pudonnut lattialle ja saanut jonkinasteisen kallovamman. Lisäksi valkoinen pinta oli nuhjaantunut ja värjäytynyt.

Kaapissa odotellut liitutaulumaali löysi jälleen yhden uudistuskohteen. Pakkeloin ja hioin kallovamman piiloon ja sen jälkeen sutaisin pintaan kolme kerrosta mustaa maalia.

Vaaleasta päästä kuoriutuikin musta kaunotar. Kipsipää näyttää nyt ylpeältä afrikkalaiselta kuningattarelta. Asusteita ja koristeita vaihtamalla kuningattaremme voi uudistua lukemattomia kertoja.

Mehukas kesä

2011-06-05T22:28:00.000+03:00

Kesässä on parasta moni asia: loma ja lämpö, mutta ennen mehukkaat värit ja maut. Meillä lapset ovat persoja mehujäälle, joten teemme kesäisin pari satsia pakkaseen odottamaan. Muistan, että lapsena mehujään jäätyminen tuntui kestävän ikuisuuden. Mehujäitä piti välillä käydä kokeilemassa ja sorkkimassa. Joko, joko?

Miten jokin niin yksinkertainen voi olla niin hyvää?

Legolibro ja legemulo

2011-06-03T08:13:00.001+03:00

Meidän taloudessamme minä kerään sisustuselementtejä ja mies kirjoja. En itse ole innostunut keräilemään kirjoja ellei niissä ole jokin juju tai visuaalinen sisältö. Romaanien keräilyn sijaan laittaisin kirjat mielelläni kiertoon, kun ne on luettu. Unelmana olisikin kirjahylly, jossa majailisivat vain tärkeimmät, kauneimmat ja arvokkaimmat opukset.

Kirjoista saa toki myös sisustuselementtejä. Teoksia voi ohimennen silmäillä ja ihmetellä esimerkiksi 1940-luvun seuratapoja tai ajankuvaa Afrikasta. Vanhoja eläin- ja kasvikirjoja löysin tamperelaisesta antikvariaatista, jossa sattui olemaan "viisi kahden hinnalla" -tarjous. Inspiraatiosta kiitos Parolan asemalle.

Kangasalan kirpputorilta löytyi kolmella eurolla täydellinen Suomi-Esperanto-sanakirja vuodelta 1923. Kansainväliseksi viestintävlineeksi tarkoitettu esperanto ei koskaan saanut tuulta siipiensä alle toivotulla tavalla. Muistan kyllä katselleeni teini-ikäisenä Music Televisionin animaatiosarjaa Esperanto-perheen seikkailuista (Le Familio Esperanto), mutta siihen mennessä esperanton kulta-aika oli jo ilmeisesti ohi. Olisiko näinä Euroopan kriisinhetkinä aika elvyttää vanha kieli? Legolibro on muuten suomeksi lukemisto ja legemulo puolestaan tarkoittaa kirjatoukkaa.

Kesäpäivän antimet

2011-05-30T22:17:00.004+03:00

Minusta on parasta, kun joku tulee kotiin ja tekee koko porukalle ruokaa. Yleensähän se on äiti. Tänään äiti haki kauppahallista ahventa ja puna-ahventa ja pyöräytti kalasopan. Vanhan kansan tyyliin kuuluu, että omien keitosten makua ja suolapitoisuutta on syytä epäillä ja päivitellä ääneen, etteivät luule ylpeäksi. Minä olin vain kiitollinen lämpimästä ja värikkäästä ateriasta.

Lapset lähtivät mummolaan ja paluumatkalla löysin kirpputorilta metallisen lehtitelineen, joka saa korvata aiemman Anttila-mallisen telineen. Telineessä on kiva kahva, johon käsi sujahtaa. Jostain syystä tästä lehtitelineestä tulevat mieleen englantilaiset puutarhakalusteet.

Omaa pihaa meillä ei ole, mutta onneksi sain vanhempien pihasta syreenejä ja omenapuiden oksia puutarhatunnelmaa luomaan.

Sisu järjestää

2011-05-27T19:49:00.004+03:00

Pääsin eilen käymään Hämeenlinnassa ja samalla tietenkin printtasin itselleni aarrekartan, eli keskustan kirpputorien sijainnin. Varsinaiseksi aarreaitaksi osoittautui Hämeentien kirppis, joka on aivan rautatieaseman kupeessa. Sieltä mukaan lähti muun muassa tämä hauska lokerikko. Hämeenlinnassa oli muutenkin kiitettävästi kirpputoreja kävelyetäisyydellä - siis hyvän kesäinen lähimatkailukohde.

Korujen säilytys on jo pitkään tuottanut päänvaivaa. Kaikenlaisia ratkaisuja on kokeiltu: on ollut kipsipäätä ja naulakkoa, mutta jotenkin korut ovat aina päätyneet iloiseen solmuun.

Josko nyt alkaisi järjestyksen aikakausi. Lokerikko samaan aikaan esittelee ja erottelee aarteet. Korvakoruja säilytän pienessä kukallisessa posliinirasiassa.

Syntymäjuhlia

2011-05-23T23:05:00.002+03:00

Toukokuu on suosikkikuuni. Ehkä siksi, että syntymäpäiviäni vietetään silloin. Tällä kertaa vietin synttäreitä pienimuotoisesti perheen ja lähipiirin kesken. Tarjoiltavien sijaan nautiskelin lähinnä kauniista astioista.

Riihimäen keltaista Taalari-astiaa olen usein ihaillut kirpputoreilla, mutta nyt vasta sain aikaiseksi sen ostaa. Lisäksi äiti toi kauniita lautasia Marimekon Siirtolapuutarha-sarjaan ja teekannukin kuulemma muuttaa meille pian. Vahaliinakin taitaa olla Marimekkoa, se löytyi taannoin Tampereelta peräkonttikirppikseltä.

Tähän kevääseen mahtuu muitakin syntymäjuhlia. Parin viikon sisään uusi vauvamme viettää syntymäänsä. En ole juuri ehtinyt kehittää etukäteen suhtautumistani uuteen tulokkaaseen, mutta en edes usko henkisen valmistautumisten riittävän pitkälle. Tulkoon siis yllätyksellinen vanhemmuus. Nyt vain katselen ja ihmettelen maailmaa, kunnes vauva tulee ihmettelemään kanssani.

Kulho kevään kajossa

2011-05-19T10:02:00.002+03:00

Luova suo herää talviunilta. Pitkä ja kiduttava pimeä on ohi ja ideat ja inspiraatio itävät. Lisäksi olen äitiyslomalla, joten yhtäkkiä on aikaa päivittää blogia. Lomalla on myös aikaa kiertää kirpputoreja sekä kotikaupungissa että lähikunnissa.

Tämä kaunokainen löytyi tamperelaiselta kirpputorilta. Kyseessä on Riihimäen vaaleanpunertava lasikulho ja kansi. Väri ja muotoilu ihastuttivat, joten päätin kutsua kulhon kotiin saakka. Kulhosta voi tarjoilla makeisia tai maukkaita koruja.

Katso kummaa kukkaa

2011-02-01T19:24:00.002+02:00

Pistäydyimme perheen kanssa etelämatkalla. Sairastelut pitivät meidät osan lomasta hotellin seinien sisällä, mutta ehdimme kokea myös värejä, lämpöä ja valoa. Kaikki ihmeellisiä ilmiöitä suomalaisen talven näkökulmasta.

Loman ensimmäisinä päivinä ilmeni myös kuvaajan matkatauti: runsaudenpula. Kaikki on ihmeellistä ja erilaista. Kaikki täytyisi saada tallennettua kameraan. Pitäisi kävellä lisää, vielä tuon kulman taakse ja tuon kukkulan päälle. Sama nälkä olisi hyvä säilyttää kotikulmillakin, sillä aiheet yleensä löytyvät kävelemällä ja katselemalla.

Mietin myös millaista olisi asua ympäristössä, jossa luonto on aina kukassa? Kenties lämpö ja valokin muuttuvat silloin itsestäänselvyydeksi. Ehkä meidän pohjoisen asukkaiden etuna on ikuinen ihmetys kesään.

Kirkasna aina

2010-12-28T19:20:00.001+02:00

Joulu on vietetty sukulaisten ja perheen keskellä. Luin yhden kirjankin, ihan kokonaisen. Edellisestä onkin jo aikaa. Huomasin, että hyvä kirja koukuttaa enemmän kuin suklaa.

Olen syönytkin. Niin paljon, että paasto tuntuisi vapauttavalta. Tulevana vuonna lupaan elää kevyesti. Raskas ruoka vain pienissä erissä. Raskaat ajatuksetkin saavat tulla, mutta ystävällisesti pyydän niitä vain vierailulla, en asumaan.

Aion olla myös sotkeutumatta kiireeseen, tai ainakaan en anna kiireen ottaa itseäni orjaksi. Tänään taidan kävellä vielä hiukan pakkasessa.

Taas syttyy valot ja kynttilät

2010-12-23T23:19:00.003+02:00

- Tämä on ihan paras joulu, kun saadaan koristella kuusi, sanoi viisivuotias. Hän oli riemuissaan, kun ripustimme pikku pajukuuseemme pari lasipalloa, sydämet ja jouluvalot. Halkotontut kerääntyivät kuusen ympärille. Mummolassa lapset pääsevät koristelemaan ihan oikeaa kuusta.

Joulu on paras aika hiljentyä ja sytytellä kynttilöitä. Ihastuin kirpputorilla näihin kultaisiin kynttilälyhtyihin, jotka ovat Turun Kristallin tuotantoa. Lyhdyissä on ortodoksinen tunnelma.

Ehdimme sytyttää enkelikellonkin hetkeksi ennen kuin nuorukaisemme saivat jouluhepulin ja paloturvallisuus oli vaarassa. Oli se silti taianomainen hetki, vaikkakin lyhyt.

Rauhallista joulua kaikille!

Painavaa asiaa

2010-12-11T09:01:00.000+02:00

Mummolan navetan vintiltä löytyi jo viime kesänä vanhoja vaa'an painoja, joita ruoste oli päässyt nakertamaan. Tottahan raahasin painot kotiin kunnostusta odottamaan.

Painot joutuivat odottaa uutta tulemistaan puoli vuotta, mutta onhan meidän varastossa sentään lämpöisempää kuin navetassa. Aluksi harjasin irtonaisen ruosteen teräsharjalla. Pesaisin ylimääräiset pölyt pinnasta ja annoin painojen kuivahtaa.

Lopuksi sipaisin pintaan kerroksen mustaa liitutaulumaalia. Painot pitävät pystyssä painavaakin asiaa.

Huurteiset herkkukulhot

2010-12-10T17:05:00.009+02:00

Sisustuslehdissähän on usein kivasti laitettu erilaisia joulumakeisia tarjolle söpöihin säilytysastioihin. No, voinhan tuota kokeilla, vaikka tiedän, että efekti on meillä aika lyhytaikainen.

Ehdin sentään kuvat napata ennen kuin toinen astia tyhjeni Fazerminteistä.

Maljat löytyivät kirpputorilta, ja ne kutsuivat oitis itsensä meille asumaan. Nyt olenkin pähkäillyt keitä maljat ovat miehiään/naisiaan. Iittalan tarrat niistä löytyvät, ja vaikuttavat Ultima Thulen ja Senaattorin risteytykseltä. Pikainen nettitutkimusretki ei kuitenkaan tuottanut varmuutta maljojen nimestä. Mitäpä nimistä, kunhan silmä lepää.

Talventörröttäjä

2010-12-06T19:23:00.010+02:00

Vanhemmiten minusta on tullut talventörröttäjä. Seisoisin mielelläni aloillani hangessa odottamassa kevättä ja uusia voimia.

Pimeää edetään säästöliekillä ja voimia käytetään harkiten. Tässä vaiheessa talvea huomaa, että jokainen ylimääräinen vapaapäivä on tarpeen.

Yleensä kohmeesta irtautuminen kuitenkin palkitsee. Ulkoa löytyy pieniä sielunkumppaneita, kun katsoo tarkasti.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kasari-nostalgiaa

2010-12-02T19:28:00.008+02:00

Tämä ei ole kattiloita käsittelevä juttu. Fiilistelen täysillä verkkokaupasta taannoin tilaamaani 80-luvun kokoelmalevyä. Viimeisen kuukauden pyörinyt Puuha-Peten-äänisatu sai väistyä, kun minä pistin soittimeen kunnon musiikkia. Ekalta kiekolta löytyi Totoa, Bonnie Tyleria ja uutena tuttavuutena tanskalaisten artistien maailmanpelastusbiisi "Afrika".

Ihminen huomaa tulleensa keski-iän kynnykselle, kun ei välitä siitä onko levy/kirja/elokuva kultuurisesti tarpeeksi merkittävä päästäkseen asialistalle. Tärkeämpää ovat teoksen synnyttämät lämmöntunteet rintakehässä. Nostalgia syntyy, kun musiikkiin liittyy muistoja. Muistan ihmiset, tilanteet ja tunteet.

80-luvulla olen ollut 4-14-vuotias, joten merkittävä osa lapsuuden taustamusiikista on peräisin kyseiseltä vuosikymmeneltä. Maailma oli tuolloin jännittävä ja uusi paikka. 80-luvulla olen ollut toiveikas (vieläkin toisinaan), olen ollut vapaa ja vailla vastuita (ei päde enää), olen uskonut, että tulevaisuus täyttää lähes kaikki toiveeni (nyt uskon, että tulevaisuus täyttää osan, ja loput unohdan).

Lisäksi voi olla, että minuun yksinkertaisesti vetoavat syntikkasaundit ja ajoittainen saksofoni-soolo.

Ensimmäinen luukku

2010-12-01T19:40:00.005+02:00

En yleensä toivota joulua tervetulleeksi kovin suurieleisesti. Tänä vuonna tein kuitenkin lapsille perinteisen pussukkakalenterin. Kirpputorilta löytyneet pussit olivat odottaneet jo yli vuoden pääsyään joulukalenteriksi, sillä viime vuonna energia loppui kesken. Rautakaupasta löytyi juuri sopivaa juuttinarua, jota muuten jäi reilusti yli mahdollisiin tuleviin projekteihin. (Ideoita otetaan vastaan.)

Pussien sisälle laitoin suklaakonvehteja, purkkaa, rusinapaketteja, hammasharjat ja aina niin suosittuja sukkia. Kuulen jo korvissani kiitollisen huokauksen: Äiti miks täällä oli vaan sukat?

Tullos joulu siis pikku hiljaa. Täällä tontut jo odottelee.

Tsirp tsirp ja kraah

2010-11-27T08:21:00.010+02:00

Tähän aikaan vuodesta minussa herää syvä katkeruus alkusuomalaisia kohtaan. Pitikö teidän tänne peräpohjolaan asettua asumaan? Eikö siellä etelämmässä tosiaan ollut mitään plänttiä vapaana? Ja sammuttiko joku jo silloin valot?

No, mielialan kohentamiseksi harhautan aisteja. Kesällähän on valoisaa, lämmintä ja linnut laulavat. Meillä samaan efektiin pyritään jouluvaloilla, villasukilla ja lintutaululla.

Lintukortit tilasin etsy.comista, ne ovat McGraw-Hillin 60-luvun tuotantoa. Jokaisen kortin takaa löytyy myös tietoa kyseisestä linnusta. Kortit vinkkinä niille, joiden lähikirpputoreilta ei löydy vanhoja luonnontieteellisiä pahvitauluja ostettaviksi.

Mummo-indeksi

2010-11-10T15:29:00.007+02:00

Pohdimme taannoin ystävättärien kanssa mummo-indikaattoreita, joilla omaa ikäihmistymistään voi luotettavasti seurata. Täytän itse ainakin seuraavia kohtia:

Sisustus
Tekisi mieli laittaa pitsiliina television päälle. Pienet somat esineet ovat täyttäneet hyllynpäällisiä. Toisaalta on aika luopua turhasta tavarasta. Mihin ihminen tätä kaikkea rojua oikein tarvitsee?

Media
Toosasta tulee nykypäivänä vain roskaa, kaiken maailman tosi-tv-hömpötystä ja älämölöä. Nopeita leikkauksia, sirinää ja poksahtelua, mitä se semmoinen journalismi oikein on? Missä ovat vanhat kunnon keskusteluohjelmat? Onneksi on vielä Radio Suomi ja Ylen ykkönen.

Oma keho
Kroonisten vaivojen päivittely puolitutuille ihmisille on antoisaa, tai ei siinä ainakaan mitään hävettävää ole. Nykyään keho tarvitsee paljon enemmän unta kuin nuorena. En tingi unesta edes hyvän seuran vuoksi.

Liikunta
Jos jotain on pakko liikkua, niin juoksuaskelia en ainakaan ota. Pitkä ja hidas kävelylenkki kihtisen koiran kanssa kuulostaa ihanteelliselta. Voisin myös mennä ikäihmisten kuntosalivuorolle, jossa saa hissukseen tehdä omaan tahtiin ja tuijotella sivusilmällä Emmerdalea.

Seuranpito
Keskusteleminen on yliarvostettua. Eikö voitaisi vaan olla ihan hiljaa kaikki ja nauttia toistemme seurasta? Huonekasvit ovat parasta juttuseuraa, kun eivät keskeytä jatkuvasti.

Työnteko
Montako päivää on vielä eläkkeelle? Eläkeläisenä saisi ainakin keskittyä itseään kiinnostaviin asioihin, kuten kansanopiston vesivärimaalauskurssiin, kirpputorilla kahvitteluun ja villasukissa hissutteluun.

Onko vielä muitakin indikaattoreita? Saattakaa ne koko kansan tietoisuuteen!

Kaappi löysi värinsä

2010-11-06T10:02:00.007+02:00

Luova suo palaa luovalta tauolta. Edellisestä merkinnästä on kulunut jo yhdeksän kuukautta, joten varastoonkin on kertynyt paljon postausten aiheita. Puran niitä blogiin pikku hiljaa. Tuunaukset, sisustusjutut ja käsityöt ovat edelleen blogin aiheena. Lisäksi blogi on toimii julkaisualustana harrastajakuvaajan otoksille. Tervetuloa taas mukaan!

Aloitamme puukässyistä. Miehen vanha kaappi oli jo pitkään pistänyt silmään. Laatikoiden vetimet olin irrottanut jo aikaa sitten, mutta projekti ei koskaan päässyt täyteen lentoon.

Alkusyksystä inspiraatio kuitenkin iski. Hioin pinnat ja maalasin takuuvarmalla valkoisella. Lisäksi laatikot saivat uudet vetimet. Nyt kaappi on yksi suosikeistani, jota jaksan katsella joka päivä.

Pakkopulla-päivät

2010-02-15T13:55:00.004+02:00

En suosi pitäisi-päiviä, jolloin kalenteri asettaa ennakko-odotuksia sille mitä tehdään ja miten ollaan. Joulut, juhannukset ja vaput, hohhoijaa. Laskiaisena pitää laskea mäkeä ja syödä pullaa. Mutta mitä jos ei huvita? Ystävänpäivänä pitää muistaa ystäviä ja saada tai lähettää kukkia ja suklaata. Mutta mitä jos on vain ihan hiljaa?

Tässä siis ystäville myöhäinen ystävänpäivä/laskiaistoivotus. Meillä ei tehty sitä mitä piti vaan kaikkea muuta.

Pienen pientä pintaremonttia

2010-02-03T16:20:00.005+02:00

Saimme ystäviltä lahjaksi vanhan nukkekodin, joka kaipasi pientä ehostusta. Kodin remontointi on viime aikoina jäänyt, mutta tässä kaunokaisessa oli riittävän pienet seinä- ja lattiapinta-alat jopa tällaiselle sunnuntaisisustajalle.

Tapetoin nukkekodin takaseinät makuuhuoneesta ylijääneellä tapetilla. Lattiaksi tuli rautakaupasta löytynyttä puuaiheista tarraa, josta tuli parkettimainen vaikutelma. Tämän "laminaatin" sai lisäksi todella helposti ja nopeasti paikoilleen. Nukkekotiaktiivit suosittelevat katoksi vesihiomapaperia, jolla saa aikaan huopakattomaisen pinnan.

Kerrankin pintaremontti onnistui nopeasti ja vaivattomasti. Asukkaat ja huonekalut hiukan eriparia talon kanssa, mutta siitä tuli oikeastaan melko muumitalomainen tunnelma.

Mieli alkoi heti raksuttaa suurempia nukkekoteja kaikilla herkuilla. Sinnehän voisi rakentaa vaikka mitä! Ruokasaleja kristallikruunuineen, kirjastohuone takkoineen, uima-allas ja saunaosasto. Luksuselämäntyyliä voisi siis harrastaa minikoossa, miten ekologista!

Kas kuusen oksalla huivi

2010-01-12T22:22:00.010+02:00

On se ihanaa kuvailla luonnossa, kun jokainen puu on kuin veistos. Ja lumi on tehnyt upeat koristelut joka oksaan.Joskus kuvatessa pitää vain unohtaa kuinka naurettavalta saattaa näyttää ja rämpiä umpihankeen, jos tilanne vaatii.

Oli siinä taas koiranpissattajilla ihmettelemistä Liisanpuiston kuusikon kupeessa. Mitä ihmettä se rouva siellä pusikossa kuvailee. No sehän on tietenkin joululomalla aloitettu kaulahuivi. Malli on Haven Kim Hargreavesin Heartfelt-kirjasta. Pituutta kaulahuivilla on reilut pari metriä.

Lanka oli ihanaa Rowanin Cocoonia. Minua on jo pitkään kutitellut kokeilla kyseistä lankaa ja täytyy sanoa, että se oli yhtä ihanaa kuin kuvitelmissani. Lanka on pehmeää ja 7-puikoilla neulominen nopeaa. Onneksi Cocoonia on lankavarastoissani vielä neuletakkia varten.

Nyt pakkasten pitäisi vielä jatkua jonkin aikaa, jotta kaulahuivi saa käyttöpäiviä.

Pisti helmet naulaan

2010-01-07T22:37:00.005+02:00

Hyvin palvellut kipsipääni sai vetäytyä eläkkeelle toimestaan korunvartijana. Valitettavasti tämän daamin kaulassa kaikki meni jatkuvasti solmuun. Joten pitkän etsimisjakson päätteeksi löysin Fidan kirpputorilta hauskanmallisen naulakon, vieläpä edulliseen kahden euron hintaan.

Naulakko oli puun värinen, mutta hioin pinnan ja maalasin harmaaksi. Lopuksi vielä sipaisin naulakon päitä ja reunoja hiekkapaperilla, jotta sain kuluneen lookin.

Sitten vain naulakko seinään kiinni ja korut roikkumaan. Järjestys säilyy entistä paremmin ja korut pääsevät oikeuksiinsa.

Loistava lumme

2010-01-05T18:23:00.006+02:00

Halusin työhuoneen katseenkiinnittäjäksi valoilmiön. Ihastuin metallilummelamppuun ensi näkemältä. Sen kiinnittäminen kattoon ei sen sijaan ollut niin yksinkertaista.

Painava lamppu vaati kunnon ruuvit. En kuitenkaan suostu poraamaan betonikattoon yhtään enempää reikiä kuin on pakko, joten päätimme syventää jo olemassa olevia. Betoniterät katkeilivat ja pöly leijaili. Reiät eivät tuntuneet syvenevän tai laajenevan mihinkään suuntaan. Tässä kohtaa havaitsin myös, että lampun kiinnittimen reiät olivat väärällä etäisyydellä suhteessa kattoreikiin. Olisihan tämänkin voinut tarkistaa etukäteen.

Jossakin näillä main päätin, että tämä lamppu ei sovi meille, kiinnittäminen vaikutti hankalalta ja lammpu liian painavalta työhuoneeseen. Pakkasin lampun takaisin laatikkoon palautusta varten, mutta kohtalo puuttui peliin ja laatikko levisi käsiin. Ja eikun metalliporanteriä ostamaan.

Jähmeät katosta törröttävät lamppujohdot kuuluvat osana 50-luvun talon varustukseen ja niiden kiinnittäminen sokeripalaan on tuskaisaa. Työasento on täysin vailla ergonomiaa. Lukuisten hikisten yritysten ja parin palaneen pinnan jälkeen saimme kuin saimmekin lumpeen kiinni kattoon. Kyllä se kannatti. Pidän sen monimuotoisista heijastuksista.

Valo piilosilla

2009-12-30T18:49:00.005+02:00

Talviuni maistuu. Kymmenen tuntia yössä on sopiva määrä. Lapset kuitenkin jaksavat hyöriä aamusta iltaan, joten päivät on otettava haltuun hetki kerrallaan. Pimeyttä ei voi vastustaa, eikä hämärää hallita. Joten luovitaan. Valoa löytyy aina jostakin.

Lämmittelen väreillä, jotta ei unohdu niiden olemassaolo. Katse kutoo samat sävyt eri puolilta asuntoa yhdeksi nauhaksi. Iltaisin kääriydyn peittoon ja neulon television edessä. Kerään voimia seuraavaan päivään. Silmukoiden syntyminen pitää kädet lämpöisinä.

Asunnossamme on madonreikä

2009-11-24T23:37:00.008+02:00

Meidän tyypeissä on energiaa. Sen kun keräisi talteen, niin pieni romanialaiskylä saisi vuoden sähköt. Mutta teknologia ei ole vielä niin pitkällä. Onneksi ylikuormituksen saa estettyä tuomalla asuntoon madonreiän. Ensin sitä piti vähän ihmetellä, sehän voi olla vaikka vaarallinen. Ties minne sitä joutuu.

Mutta ei aikaakaan, kun kaksi- ja nelijalkaiset rohkaistuivat kokeilemaan. Sitä suhinaa ja sähinää. Kun vielä rakennettiin sohvatyynyistä liukumäki, niin johan alkoi hauskuus. Toivottavasti purettu energia ohjautuu universumissa hyviin tarkoituksiin.

P.S. Kokeilen blogissa vähän isompia kuvia. Mitä mieltä?

Black is the new daylight

2009-11-20T17:50:00.009+02:00

Ei auta vaikka kuinka myöhään nukkuisi, aina on pimeää. Pitänee siis repiä riemua mustasta. Ensinnäkin mustahan on aina tyylikäs. Mustassa on sitä klassista taikaa. Joskus musta on salaperäinen. Ja kun ulkona on mustaa, niin valo heijastuu mielenkiintoisesti.

Joskushan valitetaan, että mustaa on liikaa. Suomalaiset pukeutuvat talven tullen mustiinsa, tumma asvaltti imee viimeisetkin valonrippeet. Mutta on mustassa puolensakin, onhan se takuuvarma. Ja musta saa kaiken muun näyttäytymään kirkkaana.

Musta luo kontrasteja. Musta tekee ääriviivat. Meillä musta puulautanen sai uuden elämän kirpparikellon taustana.

Miljoonia silmukoita

2009-11-16T12:47:00.010+02:00

Joskus on mukavaa käydä muistuttamassa itseään siitä mitä on mahdollista tehdä. Kädentaidot-messuilla oli satoja näytteilleasettajia ja tuhansia käsitöitä. Halleissa pullistelivat lukemattomien työtuntien tulokset. Miten nämä ihmiset oikein ehtivät? Pitäähän tällaista yritteliäisyyttä tukea. Kotiin lähti nahkapenaali omalla nimelläni. Terveiset Oulun suuntaan!

Oli hauskaa katsastaa kojujen lisäksi messukävijöitä. Oli bussiryhmää idästä ja lännestä, erityisesti naisväki oli lähtenyt liikkeelle. Oli mummoa, mammaa ja neiti-ihmistä. Punkinkontit eri puolilla Suomea saivat täydennystä. Moni messukävijä oli pukenut päälleen jotakin itseneulottua. Tottahan kun kässämessuille lähdetään.

Sileät tai ryppyiset kädet tunnustelivat tiensä messuhallin läpi. Kyllä sen tietää, kun oikea lanka osuu kohdalle. Itse intouduin ostamaan kirjan, jossa oli käännettäviä neulemalleja. Josko neuletauko katkeaisi mielenkiintoiseen pintaan.

Kotiväelle toin pakollisen messulakritsin lisäksi värikkään kirjan. Nuoriso löysi jo monta suosikkia pilvisen päivän askarteluihin.

Köyhää sisustusta

2009-11-10T18:57:00.009+02:00

Köyhähän ei näinä taloustaantuman aikana sijoita uuteen asuntoa vaan tuunaa pikkuruisesta kolmiostaan neliön (tai ainakin 3,5 h +k). Siirsimme yhden vaatekaapin olohuoneeseen tilanjakajaksi ja saimme aikuisille nukkumasopen. Lastenhuoneesta tehtiin työhuone ja vanhempien entisestä makkarista tilava lastenhuone.

Vaatekaapin tausta sai koristeekseen vähävaraiselle sopivan sisustusmateriaalin, eli vanhasta kalenterista leikatut postikortit. (Sisäinen hamsterini riemuitsi, kannattihan sekin vuoden 2001 kalenteri säästää!)

Eikä se siihen jäänyt, kun kerran kierrätyssisustuksen vauhtiin päästiin. Eteiseen ripustin kaapissa ajelehtineen puukehyksen, johon asettelin tauluksi vanhan postikortin noin 10 vuoden takaa. Muistattehan vielä Kaj Stenvallin Aku Ankka -muunnelmat?

Lisäksi asettelin esille vanhoja löytöjä uusiin paikkoihin. Neuvostoliittolainen teekannu löytyi aikoinaan kirpputorilta muutamalla eurolla. Taustalla näkyy vaatehuoneen perältä kaivettu Egon Schielen juliste.

Riika-kulta

2009-10-21T19:42:00.012+03:00

Viimeisenä päivänä vierailimme Riian oopperassa katsomassa balettinäytöstä. Juonikuviot olivat melko hataria, mutta onneksi itse rakennus yleisöineen oli riittävä elämys. Katse harhaili ylellisessä sametissa ja kultakuvioisilla parvilla.

Oopperatalon kimallus ei paljasta, että Latvia painii syvän taloustaantuman kourissa. Suuret rakennushankkeet ovat jääneet kesken. Eläkkeitä ja palkkoja on leikattu. Kansalaisia rankaistaan yrityselämän virheistä. Riiasta kullan pilkahduksia löytyi kuitenkin monesta paikasta. Viimeisenä päivänä aurinko valaisi vanhaa kaupunkia uudella tavalla.

Hiilenharmaa Riika

2009-10-20T18:59:00.009+03:00

Rouvaspolttareiden ohjelma oli sanalla sanoen kesy. Ei pukeutumista sutturan asuun, ei pöydällä tanssimisia, ei suukkojen myymistä torin kulmalla. Olihan rouvamme jo säädyllisesti naimisissa. Meillä oli vain yksi ohjelmanumero. Matkalla saimme niskaamme paikallisen lumimyräkän. Taivaalta tuli pumpulipallon kokoisia hiutaleita.

Määränpäässä odotti valokuvaajamme. Heppu oli menestynyt Ranskassa tyylikkäiden alastonpotrettien kuvaajana, mutta rakensi nyt perinteisempää uraa Latviassa. Koko polttariseurue pääsi kuviin, vaatteet päällä tosin. Valokuvaaja taivutteli meitä uusiin asentoihin, ja kuvaussessiossa pääsi kokeilemaan piileviä miimikon taitojaan.

Useimpien edellinen studiokuvauskeikka oli ylioppilasjuhlien pikaikuistus. Nyt pääsi hiukan jo kokeilemaan rajojaan, mutta nälkä jäi lisäannokseenkin.

Riika punaisissaan

2009-10-19T13:23:00.009+03:00

Mitäs sitä tehdäänkään, kun kaverin avioitumisesta on reilu vuosi? Silloinhan järjestetään tietenkin rouvaspolttarit. Varasimme salaa lennot ja hostellin, keksimme peitetarinan, juonimme rouvan aviomiehen kanssa. Pienimuotoinen tietovuoto yllätti, mutta matkan yksityiskohdat pysyivät salassa perjantaihin asti. Noudimme rouvan kotoaan ja lähdimme kaupunkilomalle Riikaan.

Onnekkaasti saimme avuksi Riiassa asuvan ystävän, joka johdatti naisjoukkoa kuin ammattilainen ikään: tämä kahvila teidän on nähtävä, meidän kannattaa mennä tätä reittiä, täältä näkyy koko kaupunki! Lopputuloksena oli, että kahden päivän reissun aikana näimme ja koimme viikon edestä. Kävimme ostoksilla, istuksimme tunnelmallisissa kahviloissa ja kävelimme vanhassa kaupungissa tuntikausia.

Opimme myös uutta: tiiliskivinen haulitorni oli vuosia pulujen asuttama. Kun tornia ryhdyttiin restauroimaan, möivät opiskelijat kasautuneet pulunjätökset lannoitteeksi. Löysimme myös rakastavaisten sillan, avioituvat parit olivat kiinnittäneet kaiverretut lukot kaiteisiin liittonsa symboliksi.

Pysykäähän näköetäisyydellä. Riika-trilogian seuraava väri julkaistaan pian.

Unelma-ammatti: koiranpissattaja

2009-10-14T11:40:00.013+03:00

Nyt löytyi sellainen ammatti, jota voisin harjoittaa sivutoimisesti. Rikkaat koiranomistajat, täällä palkollinen! Siinä yhdistyvät liikunta, ulkoilu, hidas havainnointi, valokuvaus ja yhteinen aika lapsen kanssa. Tosin pohjolassa voi olla vaikea ansaita koiranpissattamisella.

Meillä oli kahden päivän ajan hoitokoira. Menimme ulos kirpeään syysilmaan haistelemaan päivän viestit. Huomasin olevani koiraihminen. Ihminenhän vain luulee ulkoiluttavansa koiraa, vaikka todellisuusessa koiran on tarkoitus ulkoiluttaa ihmistä. Sitä kokee olevansa tehokas, vaikka oikeasti ei tee juuri mitään. Koira ajattelee: sainpas houkuteltua sen ulos.

Ulkoilun lisäksi parasta oli hitaus. Koirarouvamme oli jo aika iäkäs, joten meno oli hissuttelua. Ei voinut muuta kuin katsella ympärilleen ja ottaa kuvia. Näin rakennukset ja rappukäytävät uusin silmin.

Lisäksi löysimme pensaikosta kirjan vuodelta 1945. Ilmeisesti kirjan heitteillejättäjä ei ollut tutustunut sivujen sisältämiin viisauksiin. Pelastimme kirjan kotiin ja tutustuimme käytöksen kukkiin.

Eläköön-huudot.
Eläköön-huudot ovat yleensä hyvin suosittuja. Niitä kohotetaan kernaasti isänmaalle, juhlijoille, morsiuspareille ja isäntäväelle, yhdistyksille ja seuroille jne. yleensä heti, kun vain aihe saadaan tai keksitään.

Hah?
Sana on sopimaton pyydettäessä toistamaan jotakin, mitä ei ole kuullut. Sivistynyt käyttää sanoja: "Kuinka sanoitte?" " Anteeksi, en kuullut."

Kadulla.
Ennen kadulle lähtöä on jokaisen parasta katsoa itseään peilistä, jotta voisi olla varma siitä, että asu on siisti ja huoliteltu. Olisi ehkä vähemmän miellyttävää ilmestyä kadulle takki väärin napitettuna, hattu tahraisena, ilman solmiota jne., minkä kaiken voi välttää peiliin katsomalla.

Kiitos Huomioitsija, näin teemme!

Turha luulo

2009-10-11T12:05:00.010+03:00

Piti ommella yksi sauma. Ihan yksi vain. Olisi tullut tämä paita valmiiksi. Näytti lupaavalta. Langat oli saatu viritettyä koneeseen, ommeltava paita oli hollilla, johdot pistorasiassa. Mutta, mutta. Pääinsinööri koki velvollisuudekseen tulla katsastamaan työpisteeni turvallisuus. Myös laitteiston asianmukaisesta tarkastuksesta oli aikaa.

Samalla hän opasti minulle ompelukoneen käytön perusteet. Kas tästä kone menee päälle. Ja pois. Ja päälle. Ja pois. Ja niin edelleen.

Tämä osa liikkuu, ja siitä syntyy sitä ompelujälkeä. Ällös äiti laita tähän kättäsi.

Jos haluaa pakittaa niin kannattaa kokeilla tätä kytkintä. Sillä se onnistuu.

Jäi sitten se sauma ompelematta. Joten keksityimme lego-maan edesottamuksiin. Ilkeä miekkavaras oli jälleen maisemissa. Poliisi, palomies ja legolapsi lähtivät selvittämään tapausta.

Aarteita talo täynnä

2009-10-10T17:58:00.008+03:00

On se aika vuodesta. Esikoinen on taas vuoden vanhempi, joten kutsuimme uudet ja vanhat ystävät juhlimaan. Kulunut vuosi on ollut sosiaalisesti satoisa ja antelias.

Juhlien aluksi lähdimme metsäretkelle etsimään aarretta. Metsässä nämä eläinystävät tarjosivat lapsille vihjeloruja, joiden perusteella aarrejahti eteni.

En ole lintu, en nisäkäs,
enkä edes eväkäs.
Tykkään kiemurtaa pitkin metsiä
ja kivenkoloa etsiä.

Jostain kuuluu outo melu,
ihan niin kuin nakuttelu.
Mikä lintu ahkeroi,
niin että koko metsä soi?

Olet jo aarretta lähellä,
yritä vähän tähyillä.
Ensin yksi kaarre,
sitten löytyy aarre!

Aarrearkusta löytyi kaikille etsijöille heijastin ja laku. Silmät loistivat ja posket punottivat. Ihmeteltiin kuka aarteen oli oikein metsään piilottanut. Ehkä se oli merirosvo? Sitten sisälle syömään.

Kaiken venhä-sokeri-hurlumhein lisäksi halusimme tarjota pikkuväelle muutaman vitamiinin. Hedelmätikut osoittautuivat menestykseksi.

Ja sitten oli tietenkin se kakku. Onnea rakkaalle veitikalle!

Unelmien majatalo

2009-09-27T09:36:00.010+03:00

Sain kutsun illallisjuhliin ystävien luokse. Tai oikeammin tuleva minäni sai kutsun, sillä kutsujen ajankohta oli kuvitteellisessa vuodessa 2019. Tarkoituksena oli päivittää kuulumisia, ja kertoa mitä kaikkea oli ehtinyt tapahtua vuosina 2009-2019. Tästä tulisi mielenkiintoista.

Illan mittaan kukin kertoi oman uransa, perhe-elämänsä ja harrastustensa muutoksista viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Vuonna 2019 me nelikymppiset elimme seesteisyyden ja itsensä toteuttamisen tunnelmissa. Porukasta löytyi johtajia, taiteilijoita ja yrittäjiä.

Lapset olivat useimmilla teini-iässä ja monille oli tullut lisää jälkikasvua. Elämässä ja parisuhteissa oli ollut myllerryksiä, mutta vuonna 2019 kaikki olivat löytäneet rauhaa ja tasapainoa. Hötkyily ja levottomuus on vähentynyt. Jooga ja meditaatio olivat suosiossa.

Kommentoimme myös yhteiskunnan muutoksia. Olisitteko voineet kuvitella, että vuonna 2019 lähikaupoissakin on mittavat viiniosastot? Suomalaiset ovat kehittäneet lehmänlannasta ekologisen polttoaineen ja lakkautetun Iskelmäradion tilalle on tullut Heviradio. Vuonna 2019 julkisuudessa risteilee erilaisia naiskehon ihanteita ja mieskulttuuri on voimissaan.

Aikamatka kesti kolmisen tuntia, jona aikana roolit eivät juurikaan lipsuneet. Vasta illallisen ja jälkiruuan jälkeen palasimme nykyhetkeen. Illan jälkeen tuntui, että elämää on vielä jäljellä omien päämäärien toteuttamiseen. Toisaalta on osattava valita ja keskityttävä tärkeimpään.

Sovimme, että kymmenen vuoden kuluttua tapaamme uudelleen ja katsomme mihin elämä lopulta vei.

Villatakki kukkimaan

2009-09-26T11:28:00.005+03:00

Sormet ovat syyhynneet pitsituunauksen tekemiseksi, mutta toteuttamistapa oli hukassa. Pitsipöytäliinan ompeleminen sellaisenaan vaatteeseen näyttää tosiaan vain siltä. Halusin, että 1+1 olisi enemmän kuin osiensa summa.

Tässä pöytäliinassa oli sitä jotain. Voisiko kirpparituomion saanut villatakki vielä pelastautua vaatekaapin puolelle?

Purin punaiset kukat irti pitsiliinasta. Sommittelin kukat mustan villatakin olkapäälle. Ompelin ensin kukat toisiinsa kiinni, jotta sain yhtenäisen kukkarykelmän. Sen jälkeen tehtäväksi jäi vain ommella kukkakasvusto kiinni olkapäälle ja voilá, toispuoleinen olkapääkoriste oli valmis!

Huomasin punaisten kukkarykelmien olevan nyt värikartallani. Kesällä rovaniemeläiseltä kirpputorilta löytynyt huivi on päässyt kaapista kaulaan syyskirpeiden ilmojen myötä. Herkulliset värit, eikö totta?

Hedelmäpeli

2009-09-23T16:27:00.005+03:00

Onko se sulanutta mansikkajäätelöä?

Onko se feminiininen tonttulakki?

Onko se, onko se...mikä se oikein on?

Päärynä tietty. Paita kirpparilta, napit kirpparilta ja hopeamaali askartelukaupasta. Tiedän, tiedän. Nappituunaukset ovat niin passé, vähän liian ilmeisiä ja turhan helppoja toteuttaa. Mutta välitettänkö täällä siitä? Eip.

Mummolassa

2009-09-20T16:20:00.014+03:00

Jos haluaa pois kaupungin hälinästä, täytyy mennä mummolaan. Mummolassa on iso kivi, jolle lapsena kiivettiin. Mummolassa on leikkimökki, navetta ja puusauna. Tilan ympärillä on peltoa ja metsää. Mummo ei enää asu täällä, mutta käy välillä tarkistamassa tiluksia.

Muistan rukiin tuoksun, kun mummo teki leivinuunissa ruisleipää. Taikina oli tietenkin omasta juuresta. Mummolan lattiat narisevat, ja talo humisee tuulella. Kolmas sukupolvi lapsia kiipeää nyt portaita ylös ja alas, edestakaisin.

Mummolan siivouskuormasta otin talteen aarteita. Näitä mummo on lukenut navettatöiden lomassa. Haluaisin näistä seinälle taulut, mutta en halua irrottaa kansia. Ne saavat pysyä kokonaisina.

Ketjukorun poika

2009-09-15T18:11:00.008+03:00

Innostuin yhdistämään ketjuja ja nahkaa.

Pikakuvat napsin eilen juuri ennen töihin lähtöä.

Sopii arkikäyttöön ja toimistotöihin.

Idea saa jäädä muhimaan jatkokehittelyä varten. Ketjukorun äiti löytyy täältä.

Metsästäjä-keräilijän juuret

2009-09-13T11:59:00.012+03:00

Olin usein perustellut taipumustani hamstarata tavaroita muinaisella geeniperimällä, joka ei anna muita vaihtoehtoja. Wikipedia kertoo metsästäjä-keräilijöistä seuraavaa:

Metsästäjä-keräilijöillä on usein huomattavan paljon vapaa-aikaa.
(Suhteessa maanviljelijään, minulla on edelleen paljon vapaa-aikaa.)

He käyttävät suhteellisen pienen osan elämästään ruoan hankintaan.
(Vrt. Prisma pari kertaa viikossa.)

Vapaa aikaa käytetään esimerkiksi nukkumiseen, vierailuihin, koruompeleiden tekemiseen ja tanssimiseen.
(Kyllä, ehdottomasti!)

Useilla alueilla ravinnonsaanti perustuu enemmän keräilyyn, joka on usein naisten työtä, kuin metsästykseen, jonka tuotto on sattumanvaraista.
(Tässä kohdin selittyy geeniperimä).

Mutta sitten meni luu kurkkuun:
Metsästäjä-keräilijät joutuvat usein liikkumaan alati ruoan etsinnän takia, eikä näillä heimoilla ole sen takia juurikaan omaisuutta, jota ei voisi kantaa mukana.

Olen siis huijannut itseäni kaikki nämä vuodet. Oli aika tehdä muutos. Syksyinen suursiivous kevensi talouttamme kolmen jätesäkin verran, joiden sisältö viedään kirpputorille.

Lisäksi niin kutsuttu ompelunurkkaukseni (lue musta jätesäkki makuuhuoneen kulmassa) sai kokea ankaraa perkausta. Hus mäkeen lähtivät lukuisat tuunausprojektit, joiden käyttöönotto olisi vaatinut:
a) minun ompelijantaitojeni kehittymisen harrastajasta ammattilaiseksi
b) kehonmuotoni/ihonsävyni huomattavaa muutosta
c) muotivirtausta, jossa huono tikki/leikkaus/neulejälki on in.

Jäljelle jäi kaksi laatikkoa, joista ylimmässä ovat nauhat ja nepparit ja alimmassa kankaat ja tilkut.

Samalla järjestin lankalaatikon uuteen uskoon. Säilytin vain parhaat ja heitin sotkeentuneet ja epämääräiset pois. Lisäksi osa ei-inspiroivista langoista lähti kirpputorisäkkiin.

Sellainen oli keräilijän paluu juurille.

What? WAD?

2009-09-05T09:16:00.013+03:00

Miten kummassa tämä 10-vuotispäiviään viettävä lifestyle-lehti on päässyt livahtamaan näkökentästäni aiemmin. Kyseessä on WAD (WE'AR DIFFERENT), ranskalainen kaupunkikulttuuriin ja muotiin keskittyvä lehti, jonka nappasin taannoin mukaani lehtihyllystä.

Lehden nimen suhteen olin aluksi skeptinen (kaikkihan ovat aina niin kovin erilaisia), mutta epäilykseni hälvenivät päästyäni tutkailemaan lehden sivuja. Tajusin myös sanaleikin (WE ARE/WEAR). Lehti tosiaan eroaa tyypillisestä muotilehdessä monessa suhteessa. Alkajaisiksi kansikin poikkeaa tyypillisestä naismallien eteerinen katse/viekotteleva poseeraus -tyylistä. Virkistävää sinänsä.

Kelloon ja aikaan perustuvia juttuja oli ainakin tässä numerossa paljon. Yhdessä jutussa kuvataan "kohdehenkilön" tyylin muuttumista eri vuorokaudenaikoihin sopivaksi. Toisessa kuvasarjassa erimaalaiset valokuvaajat esittelevät kotikaupunkiaan kello 10 illalla.

WAD esittelee ennakkoluulottomasti niin tyylikkäiden kaduntallaajien pukeutumista kuin street-style-tyyliseen muotiin keskittyviä vaatetusliikkeitä. Muotijuttujen kuvaamisessa on mukana huumoria, vai mitä mieltä olette krokotiili-asuisesta kuvausassistentista?

Taitoltaan WAD vaatii lukijalta enemmän kuin perusnaistenlehti, mutta ainakin minulle se antaa syyn palata lehden pariin uudelleen. Kysessä ei siis ole kertakäyttöinen lukuelämys. Täti tykkää.

Joko nyt on joulu?

2009-08-31T21:12:00.007+03:00

Niin siinä sitten kävi, että minä eksyin Etsyyn ja syytän tästä yksinomaan kanssabloggareitani. Ennen eloni oli jokseenkin tyyntä, kun oli vain huuto-netti. En tiennyt loputtomista vaihtoehdoista, joita Etsyn ja Ebayn vintage-osastot on ahdettu täyteen.

Pian minusta tuli hakusana-addikti. Suosikkejani ovat mod, glam ja new wave. Entäpä avant garde, punk ja noir! Miten hauskoja luomuksia hakusanojen taakse kätkeytyykään! Parasta tässä kaikessa on tietenkin se, että saa paketteja suoraan kotiovelle kannettuna. Parhaimmillaan paketointi on kaunista ja mukana on käsinkirjoitettu kiitoskortti.

Yhtäkkiä kaikki menneen ajan muotivirtaukset alkoivat taas tuntua ajankohtaisilta. Kuten lumberjack shirt. Kasiluokan ruutupaitavaihteen jälkeen en olisi kuvitellut enää lankeavani moiseen. Mutta jos grunge-revival on tuloillaan, mikäs minä olen estelemään! (Vilkaise myös Kissankehto-blogin grunge-revival-kritiikki.)

Jossain vaiheessa huomasin etsiväni windbreakeria, kunnes tajusin suomennoksen olevan tuulitakki. Tähänkö on tultu? Tuo muodin antiteesiksikin mielletty vaatekappale onkin tekemässä salakavalaa paluuta. Itse menin toiseen ääripäähän: kaappiini päätyi allaoleva leopardi-silkkijakku. Simo vaatehuoneelta, hei!

Kun huomasin katselevani kiiltäviä pinkkejä spandex-legginsejä sillä silmällä, ymmärsin vihdoin ylittäneeni jonkin kriittisen rajan. Joskus never on ainoa oikea vastaus.

Ylimuhkean hameen muutos

2009-08-29T22:36:00.009+03:00

Ennen kuin kesä on virallisesti ohi, tein nopean kesähametuunauksen. Kyseessä oli tämä hame, jonka kuosista kyllä tykkäsin. Valitettavasti hameen leikkaus ei imarrellut meikäläisen muotoja vaan sai aikaan ns. mahtavan peräsimen. Alushameineen tämä kukkaunelma näytti päälläni levähtäneeltä mansikkakermakakulta.

Olin jo viemässä hamosta kirpputorille, kunnes keksin poistaa sen alaosasta satiininauhan ja lyhentää hametta hiukkasen. Ompelin alasaumaan taitteen, johon pujottelin reilun sormenlevyisen kuminauhan, ja muunsin kukkaunelmani pallomuotoon.

Jotenkin kummasti tämä istuu pallohameena päälläni paljon aiempaa paremmin. Muhkeus pysyy alakuminauhan ansiosta aisoissa.

Jätin kuminauha tarkoituksella sopivan löysäksi, jotta hameessa pystyy edelleen liikkumaan.

Oman kuvansa ansaitsevat kesälomamatkalla luulajalaisesta kenkäkaupasta löytämäni Friis & Companyn unelmakorkokengät, jotka sain 70 prosentin alennuksella viisitoista minuuttia ennen sulkemisaikaa. Nam!

Melukylän lapset leirillä

2009-08-18T19:49:00.010+03:00

Vietimme tiitiäisten kanssa viikonlopun musakerholaisten omalla leirillä. Vanhassa pappilassa oli puulattiat, suuret ikkunat ja melkein jokaisessa huoneessa upeat kakluunit. Vähän kuin olisi astunut Astrid Lindgrenin kirjan sivuille.

Hieno lauantaipäivä käytettiin seikkailuihin upeassa pihapiirissä. Aika kului juostessa, leikkiessä ja uidessa.

Sunnuntain sadepäivänä keskityttiin kiipeilemään talon kymmeniin kerrossänkyihin.

Lasten kuluttaessa energiaa, aikuiset latasivat akkujaan. Uskomattomat superäidit tekaisivat aikuisille lauantai-illan herkuksi sushia. Olin mykistynyt moisesta ylellisyydestä.

Paljettien partaveitsi

2009-08-11T22:38:00.010+03:00

Kullan ja valkoisen yhdistäminen saa aikaan jokseenkin ylellisen vaikutelman. Mieleen tulevat väistämättä antiikin kreikan jumalattaret.

Niinpä koristelin kirpparilta löytämäni silkkitopin (vain kaksi ööroa) Kangastukusta tilaamallani paljettinauhalla. Paljettinauha kustansi enemmän kuin itse toppi, mutta kokonaishinta ei silti päätä huimaa.

Olkaimet tuntuivat sellaisinaan valjuilta, joten niiden ympärille tein pienet paljettirinkulat koristeeksi.

Ompelin vyön kiinni selästä, mutta jätin sen sivusaumasta eteenpäin irtonaiseksi. Irtovyön alle ompelin kangasnauhaa, sillä paljettinauha olisi ollut vyöksi liian ohutta.

Kyllä nyt kelpaa kimallella.

Aika pysähtyi

2009-08-10T13:01:00.007+03:00

Matkalaukun pohjalta löytyi lisää kuvatuliaisia. Vierailimme Luulajan Gammelstanissa, joka sijaitsee kymmenisen kilometriä keskustan ulkopuolella. Maan nouseminen on vienyt merenrannan yhä kauemmaksi entisestä satamasta.

Vanhankaupungin asuinrakennusten lisäksi Gammelstanissa oli museokylä, eittämättä yksi parhaista, joissa olen vieraillut. Lapsille oli pihassa isoja puisia kiikkulautoja ja maatilan eläimiä ihmeteltäviksi. Kylän pihapiiriä ja talojen sisustusta olisin voinut kuvata koko päivän.

Leipomon piika levähti lakaisutöistä.

Kaunista säätä oli syytä juhlia herkullisella limonadilla, joka oli valmistettu perinteisellä reseptillä.

Pohjoinen

2009-08-01T23:15:00.007+03:00

Pohjoista kohti mieliala muuttuu. On hiljaista ja etäisyydet pitkiä, ihmisiä harvakseltaan, joten virityn samalle taajuudelle.

Rannassa on helppo hengittää. Maisema muuntuu päivän mittaan lukuisiksi tunnelmiksi.

Yhtäkkiä pikkuaskareetkin alkoivat näyttää esteettisiltä. Voisikohan saman tunteen siirtää kotiin?

Roadtrip '09

2009-07-19T20:22:00.004+03:00

Me lähdetään reissuun. Pakataan auto aivan täyteen tavaraa, jota ehkä mahdollisesti tarvitsee perheellisten roadtripin aikana. Kenties näette meidät akselilla Tampere-Ähtäri-Kalajoki-Rovaniemi-Luulaja-Uumaja-Vaasa-Tampere tulevina kymmenenä päivänä.

Me olemme se perhe, joka istuu ilmastoimattomassa Nissanissa, tavaraa on kaulaan saakka ja takapenkillä äiti viihdyttää lapsia milloin laivan lastaamisella, milloin yllätyspusseilla, milloin lastenlaulujen repertuaariaan esittelemällä.

Kyllä se matka kannattaa. Viime vuonna Lapissa oli vieraillessamme tällaistakin. Tunturin ja syvävetisen järven tuoksun melkein tuntee. Blogi hiljenee, mutta tuon teille tietenkin kuvatuliaisia reissusta!

Lapsellista sisustusta

2009-07-18T09:35:00.004+03:00

Lastenhuoneessa tapahtui. Löysimme huuto.netistä vihdoin sopivan kerrossängyn huoneeseen, ja pitihän se heti koota paikalleen. Pikkutiitiäinen ei tosin vielä saa siinä nukkua, ennen kuin sängystä laskeutumisen taito on hallussa. Tässä kerrossängyssä pidän sen korkeudesta; lelulaatikot mahtuvat juuri sopivasti alle! (Älkää luulkokaan, että ne pysyvät siellä.)

Kerrossänky pisti muitakin esineitä muuttamaan, kirpparilta löytynyt länsisaksalainen panda-naulakko löysi uuden paikan oven vierestä.

Innostuin koristelemaan lelujen säilytyspahvilaatikoita makuuhuoneesta ylijääneellä tapetilla. Myönnettäköön, että jälki ei ole yhtä tarkkaa kuin seinää tapetoitaessa. Tapetointi on kuitenkin aika helppo keino saada pahville uutta ilmettä.

Valkoinen taulunkehys seikkali pitkään vailla tarkoitusta, mutta se löysi vihdoin missionsa liitutauluna. Liitutaulumaaliakin oli varastossa, joten nyt pikkumies saa kerrankin piirrellä seinään!

Tukkanuottasilla

2009-07-16T18:09:00.005+03:00

Pidän järjettömästi uudesta hiustyylistäni. Ensimmäistä kertaa vuosiin kampaaja osasi leikata juuri sellaiset kuin halusin. Kotiin päästyäni kysyin perheen miesväeltä mielipiteitä. Yksivuotias ei sanonut mitään. Nelivuotias sanoi minun näyttävän kaljulta. Mies sanoi: vaatiihan se totuttelemista. Onneksi itsetuntoni ei murene moisesta.

Kampaajalla käyminen on palkitsevaa lopputuloksen onnistuessa, mutta en tiedä vieläkään pidänkö varsinaisesta istumaosuudesta. Saahan siinä lukea aikakauslehtiä, ja kerrankin joku pesee minun hiukseni.

Mutta en kuitenkaan ole täysin rentoutunut, tunnen oloni kömpelöksi. En tiedä pitäisikö minun viihdyttää kampaajaa vai hänen minua. Mistä sitä oikein juttelisi. On kuin lääkärissä kävisi. Lisäksi pelkään, että kampaaja alkaa sättiä minua huonosta hiustenhoidosta. Eräälle kampaajalle myönsin avoimesti käyttäväni suomalaista saunasampoota. Hän pyöritteli silmiään, ja ymmärsin tehneeni suurta vääryyttä.

Minulla ei myöskään ole omaa kampaajaa. Jotkut käyvät vuodesta toiseen samassa putiikissa, mutta minä kokeilen ja vaihtelen. En osaa sitoutua. Mitä jos se seuraava olisikin ihan täydellinen, eihän sitä voi aloilleen jämähtää.

Tämän nykyisen kelkassa aion pysyä jonkin aikaa. Sanovat perheen miehet mitä tahansa.

Ja tohtori pysyy loitolla

2009-07-10T23:25:00.008+03:00

Oletko kyllästynyt murjottamaan sisällä sadepäivänä? Ei enää! Tarjoamme kolme pehmeää koota, joilla syntyy hyvän mielen päivä:

Kissanpentuja

Kirpputorilöytöjä

Kutomista

Kokeile, kolme pehmeää koota tepsivät taatusti. Mielesi kevenee, rypyt siloittuvat ja tunnet itsesi energiseksi.

(Varoitus: sivuvaikutuksina voi ilmetä hölmön autuaita hymyjä.)

Lokeroleikki

2009-07-09T11:39:00.016+03:00

Mitä sitä tekisi sateisena kesäpäivänä, ellei omistaisi aarteita? Niistä voi tehdä asetelmia, asetelmia...

...ja lisää asetelmia. Hyllykkö odotti vintillä kolmisen vuotta ennen kuin löysi paikkansa tällä viikolla. Ensin ajattelin laittaa ompelutarvikkeita järjestykseen, mutta nämä ansaitsivat näköalapaikkansa. (Kaaos ompeluosastolla siis jatkuu.)

<-Rasia löytyi keväällä kirpputorilta, koru on tuotu Kiinan tuliaisina.

->Nahkavyön ja rannekorun värit kohtasivat.

<-Keltainen koru on tehty värjätyistä simpukan kuorista.

->Mokkavyön kaverina majaileva rintakorun tilasin englantilaisesta nettiliikkeestä.

Harmaa silkkihuivi, Aarikan rypäle-rintaneula sekä helmipunoskoru ovat uusimpia aarteita, ne löytyivät kaikki vastikään kirpputoreilta. Mikä parasta, hyllyssä on vielä tilaa uusille aarteille!

Eskomatti tuli laatikosta

2009-07-05T15:58:00.017+03:00

Mikä näissä neuletakeissa on, kun aihettavat aina harmaita hiuksia? Tämän tekeleen neuloin ja purin lukuisia kertoja ennen kuin lopulta sain sen kokoon. Rowanin Handknit Cotton on miellyttävää neuloa, ja jälki on siistiä. Pidän tässä mallissa erityisesti vyötärönauhasta ja kauluksesta.

Neuletakin napit löytyivät nappivarastostani, tilasin ison nappierän aikoinaan huuto.netistä.

Kaiken kaikkiaan olen suhteellisen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka lanka ei purkamisen jäljiltä ollut enää aivan rapsakkaa. Neuloisin tällä langalla mieluusti toistekin, se on jämäkämpää kuin kotimaiset samanmoiset (toki kalliimpaakin).

Malli: Regan by Sarah Hatton (Rowan Magazine nro 41)
Lanka: Rowan Handknit Cotton
Puikot: 2,5 ja 3 (Ohjeessa 3,25 ja 4)

Ja totta se on. Kuvauksista vastasi uusi toverini, oikea käteni, taiteellinen johtaja Canon EOS 450, eli Eskomatti. Eskon kanssa on ilo työskennellä. Eskomatti on tarkka, tykkää kirkkaista väreistä ja omaa viehättävän asiantuntemusta välittävän äänen.

Teemana teemania

2009-06-20T08:49:00.015+03:00

Kun sää nyt on mitä on, päätin lämmittää blogiani teemaistiaisilla. Kolme uutta teelaatua oli testaamatta ja tässä aromikkaat tulokset*.

*)Testi on suoritettu täysin epätieteellisesti ja tulokset perustuvat yksinomaan maistajan henkilökohtaisiin mieltymyksiin. Testaajalla ei ole tutkintoa teenmaistannan alalta. Lahjonnan mahdollisuuttakaan ei voida poissulkea.

Ché Mate , 20 pussia
Organic Roasted Maté Tea
Argentiina
Teen maku on nimensä mukaan savuinen, ehkä hiukan tunkkainenkin. Pakkauksen mukaan tee on virkistävää ja lisää elinvoimaa, lisäksi siinä on runsaasti antioksidantteja. Jään siis odottamaan teen hyvää tekeviä vaikutuksia, sillä maullaan se ei vakuuttanut.
Tulos kaksi teekuppia.

Clipper, 25 pussia
Organic White Tea with Peppermint
Iso-Britannia
Tuoksu on raikas, kuten piparminttu antaa olettaa. Myös maku on miellyttävän raikas. Pakkauksen mukaan tee on kevyt, virkistävä ja antioksidanttien lähde. Voin yhtyä kahteen ensimmäiseen väitteeseen. Eikä se kolmaskaan ole pahitteeksi.

Tulos neljä teekuppia.

Yogi Tea, 15 pussia
Sweet Chili, Mexican Spice
Organic, Ayurvedic Herb & Spice Infusion
Hollanti
Teen tuoksu on aromikas ja mausteinen, samoin maku. Yogi-teet kuuluvat suosikkeihini, eikä merkki pettänyt tälläkään kertaa. Pakkauksen mukaan Sweet Chili -makuun on hyödynnetty meksikolaista traditiota yhdistää suklaa mausteisiin ja yrtteihin. Teessä onkin miellyttävä makea jälkimaininki, jonka tosin yhdistän Yogi-teen muihinkin makuihin.
Tulos neljä teekuppia.

Kas näin heiluu ketjut

2009-06-17T21:05:00.018+03:00

Muistatteko tämä ketjuvyön, jolle lupailin uutta elämää? Vyön kohtalona oli joutua varaosiksi.

Monen kommervenkin jälkeen vyöstä syntyi kauan kaivattu ketjukoru. Luulenpa, että tämä kaveri pääsee vielä kylänraitille. Blogistanhan vilisee ketjukoruja, mutta lisää tuunattuja tai itsetehtyjä ketjuprojekteja löytyy ainakin näistä: Bubble Gun ja Outsapop.

Pienten ketjujen kiinnittäminen aiheutti päänvaivaa, mutta lopulta helmikaupasta löytyi metalliset kiinnittimet, jotka puristin pihtien avulla ketjujen ympärille. Korussa on koristeena Islannista aikoja sitten saatu amuletti, jota en ollut kertaakaan käyttänyt.

Kaiken muun hyvän lisäksi kirpparilta löytyi hauska retrokoru, kustansi vaivaiset kolme euroa. Onkohan tämä vähän Dynastia-tyyliä? Tykkään kyllä sen muhkeista muodoista.

For he's a jolly good fellow

2009-06-15T09:28:00.022+03:00

Rakas "Pikku-Eeverttimme" täytti yhden vuoden.

Juhlimme komealla juustokakulla, jonka täytteessä oli kermaa, jugurttia, tuorejuustoa ja omenaraastetta ja päällä cantaloupea. Reunoilla oli koristeena samoja kaurakeksejä kuin kakun pohjassa murumuodossa. Värikäs retroliina löytyi taannoin kirpputorilta.

Lahjaksi pikku-ukko sai hienot muumiaiheiset astiat sekä pilkullisen bodyn.

Lisäksi me vanhemmat toivoimme häviäviä lahjoja, sillä kaikenmoisia leluja meillä on jo nurkat täynnä. Näihin herkkuihin päivänsankarikin oli tyytyväinen.

Asiaa, asiaa, neljä asiaa

2009-06-02T23:10:00.006+03:00

Sain Lankalokin Tanjalta meemihaasteen, joka onkin muuten ensimmäiseni, hauskaa! Kyseinen haaste on kyllä kiertänyt aika lailla blogimaailmaa, mutta haastan kuitenkin muutaman blogistin, joiden sivuja seurailen: Kirpputöiden ja käsitorien Riikka-Amandan, Villannen, Salonkijuorujen Ilonan, sekä Sudranan Sanin. Ohjeena on siis, että halukas osallistuja poistaa minun vastaukseni ja korvaa ne omillansa. Ja haasta lisäksi mukaan 4 blogiystävää.

(Kuvan maiseman paikannat lukemalla viimeisen kohdan viimeisen vastauksen.)

1. Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:
- Toimistoapulaisena Dublinissa (opin nukkumaan istuma-asennossa)
- Radiotoimittajana (suorat lähetykset saivat puntin tutisemaan)
- Mainostoimistossa Göteborgissa (firma meni pian konkurssiin, en kai vastuullinen?)
- Maatila-apulaisena Islannissa (lannanluonti ja lypsykone)

2. Neljä tv-ohjelmaa, joita tykkään katsella
- Muodin huipulle (hömppää, jonka parissa opit!)
- Jools Holland Show (loistavaa live-musiikkia)
- Frasier (ikuinen sit-com suosikkini)
- Muutetaan yhteen! (Loistava tanskalainen sisustusohjelma, jossa sisustussuunnittelija auttaa pariskuntaa sovittamaan kamansa yhteen. Toivottavasti sarja alkaa taas Suomessa!)

3. Neljä paikkaa,joissa olen ollut lomalla
- Siperian rataa pitkin Mongoliaan
- Skotlannin Aberdeenissa tuulinen kesä
- Itä-Euroopan matkailua (Liettua-Latvia-Puola-Tshekki-turnee)
- Perussetti: etelänloma Kanarialla porukoiden kanssa

4. Neljä internetsivua joilla käyn melkein päivittäin
- Blogilista
- Huuto.net
- Kirjaston hakupalvelu
- Gmail

5. Neljä lempiruokaa:
- Lohisoppa
- Fetasalaatti
- Letut ja kermavaahto
- Suklaaleivokset, suklaakakut, suklaajäätelö, suklaa missä tahansa muodossa

6. Neljä paikkaa, jossa mieluiten olisin juuri nyt
- San Franciscossa ystävän luona
- Joogasalissa (ylipäänsä joskus olisi kiva päästä)
- New York, New York (unelmien matkakohteeni)
- Lapissa Vietosen rannalla

Ruusutuunaus

2009-06-02T18:13:00.005+03:00

Kirpputorivaatteita hinnoitellessani päätin myynnin sijaan tuunata tämän paidan. Muuten ihan kiva toppi, mutta nuo rimpsut eivät kerta kaikkiaan toimineet.

Eikun sakset kauniiseen käteen ja leikkasin kummankin nauhan kahtia. Tämän jälkeen ryhdyin ompelemaan ruusuja taittelemalla nauhaa ja ompelemalla ulkosivuun tikkiä. Tutorialin löysin täältä.

Lopputulos miellyttää ja toppi sai jatkoajan vaatekaapissani. Olemme molemmat niin onnekkaita!

Lisäksi löysin tänään kirpparilta pilkullisen topin, joten kesätoppitilanteeni parani tänään kohisten!

Korvia myöten koruissa

2009-05-30T13:53:00.005+03:00

Rakastan koruja, etenkin helminauhat ovat paheeni. Olen ostanut vintage-helmiä antiikkiliikkeistä aina ulkomailla käydessäni ja rakas kipsipää-toverini on saanut kunnian kannatella niitä. Eivät yllä vielä aivan korviin saakka.

Koruja ei voi koskaan olla liikaa, tai ainakin intohimoni vaatii aina uutta ravintoa. Niinpä poikkesin ihanaan lasihelmiä myyvään liikkeeseen Tampereella. Olen jo pitkään halunnut lehtihelmiä, nämä ovat kuin keväisen raikkaita koivunlehtiä.

Lilat helmet muistuttavat aaltojen hiomia kiviä. Pääsisiköhän sitä kesällä merenrantaan?

Ja se on nyt virallista: inhoan kameraani, (Olympus myy, en löydä oikeaa merkkiä, tiedättehän se u:n ja y:n välimuoto). Kauhea taistelu joka kerran, kun yritän ottaa kuvia. Ehkä myy tosin yrittää vaivihkaa kehittää kuvaajantaitojani, helpolla se ei ainakaan päästä. Orjapiiskuri!

Koivu ja hame, se on nääs kesä

2009-05-29T00:03:00.012+03:00

Kirpputorilta bongattu puuvillakangas päätyi tällaiseksi hameeksi. Ei hullumpi viiden euron sijoitus. En ole aiemmin harrastanut korkeavyötäröisiä hameita, mutta tykästyin heti tähän malliin. Kaavat olivat Suuresta käsityölehdestä, mutta kaavojen ehdottamaa helmapituutta oli lyhennettävä kirppiskankaan riittävyyden mukaan.

Sivulla oleva läppä on vain hämäystasku, mutta somiste tuo heti ilmettä lopputulokseen. Napit on tilattu aikoinaan huuto.netistä.

Olin ihan fiiliksissä noista vyölenkeistä, miten helppoa on tehdä viimeistelty look. Olivat muuten meikäläisen ensimmäiset vyölenkit!

Tämä hame suorastaan vaati tulla kuvatuksi sateen kasteleman koivun vieressä. Kuinka perinpohjin Suomen kesää.

Miksi tuo nainen ulkoiluttaa kattilaa?

2009-04-30T16:05:00.013+03:00

Hyvänä kirpputoritavaroiden emäntänä päätin heti ensi töikseni käyttää niitä kevätretkellä. Raukat joutuvat kuitenkin olemaan suurimman osan elämästään sisällä. Ilma oli loistava, joten kai niillä oli yhtä hauskaa kuin minullakin.

Värikkäät kankaat Pelastusarmeijan kirpparilta odottavat vielä inspiraatiota.

Finnwearin mekko pääsee vasta kesällä tosikoitokseen, kustansi viisi euroa. Vyö tarvitaan vielä täydentämään kokonaisuutta.

Emalia ja lisää emalia. Mansikkakulho ja kukkakattila olivat yhteensä alle vitosen. Kiitos kohtuullisesta hinnoittelusta!

Neulomislakkoa ei kestänyt päivää pidempään, sillä tämä luomus odottaa valmistumistaan. Toivottavasti saan sen pykättyä maailmaan helpommin kuin edellisen neuletakin. Valoisaa vappua kaikille!

Neuletakki, joka melkein vei hengen

2009-04-28T18:16:00.007+03:00

Tämä neuletakki aiheutti minulle neulomislakon ainakin vähäksi aikaa. Edesottamuksia oli enemmän kuin tarpeeksi. Olenko vuodattanut verta tämän neuleen vuoksi? Kyllä, päätellessäni noin 50 ilkkuvaa lankaa.

Onko joku luojanluoma olento hidastanut tahallaan neuletakin valmistumista? Kyllä, kissa pureskeli kolmet pyöröpuikot katki, kun jätin epähuomiossa työn esille.

Lapset keskeyttivät, mies mourusi huomiota, nälkä ja uni vaativat veronsa. Mutta kaikesta huolimatta se on nyt valmis.

Malli: Bubble kirjassa Summer Delights (Rowan Classic)
Lanka: Rowan Classic Silk Cotton
Puikot: 4 ja 3,5

Retropöksyjä ilmassa

2009-04-14T22:47:00.016+03:00

Pääsiäismaanantai kului velourpöksyjen ompelemisessa ja tänään viimeistelin ne iltasella. Kuminauhan virittäminen vyötärölle oli hiukan työlästä, mutta lopputulos on vähintään tyydyttävä. Kaavat olivat peräisin Suuresta käsityölehdestä, mutta laitoin lahkeiden suulle kirpparipaidan reunasta puretun resorin.

Pikkumies testasi pöksyt ilmavilla sohvahypyillä, housut toimivat hyvin myös tositilanteessa.

Kevätkuvioita

2009-04-06T19:23:00.009+03:00

Kiirettä on pitänyt, niin etten ole ehtinyt päivittää blogia viikkoihin. Töihinpaluuu on johtanut väistämättä neulomisajan lyhentymiseen, eikä valmista synny nyt nopeasti. Posti toi onneksi täydennyslangat, joten pääsiäisenä saan kaksi neuletta valmiiksi.

Ulkona kävellessäni otin kuvia muodoista ja kuvioista, jotka voisivat inspiroita neuleiden koristelua. Jäkälän värit toimivat hyvin haapojen kuoressa. Saman efektin saisi neuleeseen esimerkiksi virkkaamalla pyörylöitä.

Viikonlopun palloilut

2009-03-21T15:24:00.011+02:00

Tämä aamu alkoi venyen jooga-kurssilla, tiitiäiset olivat aamun isovanhempien hoteissa. Ilma on upea, joten lähdemme pian koko perhe kevättä haistelemaan.

Viikonlopun aikana on tarkoitus työstää kuvan pallokuviota eteenpäin. Lankana on RYC:n Silk Cotton, todella pehmeä ja miellyttävä neulottava. Valmiina ovat jo neuletakin taka- ja etuosat, hihat ovat työn alla. Malli on RYC:n Summer Delights-kokoelman Bubble.

Lisäksi lankavarastoon liittyivät eilen nämä kaverukset. Dropsin Eskimo ja Muskat. Värit ovat aikas makoisat.

Ensimmäinen esiteltävä: valmis villatoppi

2009-03-20T14:45:00.012+02:00

Tämä unelma tuli vihdoin valmiiksi. Lopullinen tuotos poikkeaa jonkin verran luonnoksesta, sillä lisäsin nahkasomisteen vyöksi ja kaulalenkiksi. Kuvia otin kymmeniä ennen kuin sain onnistuneet otokset, sillä parempi kameramme tapasi tällä viikolla lattian ja hajosi.

Tässä kaulalenkistä lähempi kuva. Nahkasuikaleet leikkasin kirpparilta ostetusta nahkatakista ja pujotin virkattuun pylväsnauhaan.

Kangaslöytöjä kirputorilta

2009-03-14T11:32:00.000+02:00

Kirpputoreilta löytyy ihanuuksia, jos on aikaa kierrellä. Nämä kolme löytöä kustansivat yhteensä 12 euroa. Retropöytäliina saa varmaankin pysyä alkuperäisessä muodossaan, mutta pitsiverhosta ajattelin tuunata hameen ja silkkihuivista kenties topin. Tällä hetkellä on käynnissä kuuluisa hamstrausvaihe, jossa kerään materiaaleja, joita ehkä voisi tarvita käsitöissä. Erinäisiä pussukoita ajalehtii pitkin asuntoa. Ja perhe kiittää...

Pätkiä pitkin kämppää

2009-03-10T18:46:00.000+02:00

Kotiäidin elämässä ei mistään tule valmista paitsi neuletöistä. Pyykkäyksen, tiskauksen, vaipanvaihdon ja ruokailujen lomassa varastan pieniä hetkiä neulomiselle. Blogiin aion säilöä valmiita silmukoita, jotta ainaisesta touhuamisesta jää joku jälki.

Tästä pätkästä suunnittelen oheisen luonnoksen mukaista villatoppia. Malli on muokattu Drops Designin mallista. Lanka on Garnstudion Alpaca, joka on neulottu 4,5 mm:n puikoilla. (Ohjeessa suositeltiin 5 mm:n puikkoja, mutta löysä käsialani vaatii yleensä pienempiä.)