Tänä vuonna pimeys ei ole käynyt hermoille. Osansa tähän on sillä, että valoisan aikaan pääsee ulos lasten kanssa. Työläiset näkevät päivänvaloa vain ikkunalasin läpi, eikä se ole sama. Tuoksu puuttuu. Iltaisin voi kääriytyä kotiin ja sammuttaa kaikki valot, lyhty ja kynttilät valaisevat olohuonetta.
Tämä on myös keskeytysten aikaa. Ei voi heittäytyä tekemään ja unohtaa maailmaa, sillä jostain kuuluu pian vieno huuto ja järisyttävä karjahdus. Niinpä täytyy tehdä pikkuhiljaa ja osissa. Minä kokoan sisustuslehdistä leikkeitä sisustuskansioon, jossa on vain oman maun mukaisia sisustuksia. Tavallisesti ne ovat eletyn näköisiä koteja, jonka omistaja on vieraillut vieraissa maissa ja kirpputoreilla.
Sänky kai kuuluisi pedata joka päivä. Mutta meillä se jää usein väliin. Sisustukselliset kissamme asettautuvat tyynyjen päälle eläviksi veistoksiksi.
6 kommenttia:
Kerro joskus lisää sisustuskansiostasi ja sen synnystä ja sisällöstä.
Sirkku, kiitos vinkistä, täytyypä tehdä oma postaus kansiosta!
Mainio kissakuva!
Sofia, kiitos! Monesti näen jonkun loistavan kuvakulman, mutta jompikumpi katoaa paikalta ennen kuin ehdin kameroineni tähtäilemään.
Niina moi, nytpä mäkin löysin tänne sun juttuihin. Palataan!
Heip, hyvä kun löysit perille :)
Lähetä kommentti