2011/10/19

Kulmilla



Meidän kulmilla sattuu ja tapahtuu. Kaupungin vuokrataloissa asuu monenlaista väkeä. Osa kulkee pitkää katua ylös ja alas vaihtelevassa kunnossa. Joskus illanvietot riistäytyvät käsistä. Silloin puukko heiluu ja poliisit vierailevat taloilla. Kesäisin siellä grillataan ja vietetään iltaa, riidellään tai joskus rullaluistellaan humalassa meidän ikkunamme alla. Joskus puistonpenkille on simahtanut joku, ja mietin minkä matkan kautta hän on siihen päätynyt.


Meidän katu on pitkä ja sille mahtuu parkkeeraamaan. Aamuisin rekat jyrähtävät käyntiin kuuden maissa ja ne saapuvat takaisin iltaisin tai viimeistään perjantaina. Iltaisin meidän kulmilla tuoksuu läheisen leipomon paistuva ruisleipä. Se muistuttaa mummon leivinuunin tuoksusta.


Vastapäisessä talossa asuu mies, joka istuu usein parvekkeellaan lukemassa. Hän polttaa savukkeita ketjussa ja lukee kirjan toisensa jälkeen. Avoimesta ovesta näkyy seinänkokoinen kirjahylly. Se näyttää seesteiseltä elämältä. Niin minäkin haluaisin elää, istua parvekkeella ja lukea ilman kiireen häivää.

2 kommenttia:

  1. Hei, vähän samalta vetiseltä tuo maisema näyttää meilläkin päin, tosin lehtiä lentää vieläkin jatkuvasti kadulle, vaikka on jo haravoitu montakin kertaa,
    No kaipa se aurinko vielä jonakin päivänä paistaa ja sitten kun se tapahtuu, tuntuukin varmaan kivalta; jos jo vaikka huomenna näkyisi sinitaivastakin.terv Vanamone

    VastaaPoista
  2. Taisivat olla nuo kuvat vähän lämpöisemmiltä keleiltä, en nimittäin hipsuttele täällä enää avokärkisillä kengillä :) Kumma kyllä tämä marraskuun valottomuus ei ole vielä vienyt voimia, mutta kyllä ne aurinkokelit silti aina piristävät.

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi! Thank you for your comment!