2011/07/17

Verisiteet

Minun mummoni asuu edelleen samassa talossa kuin ollessani lapsi. Kävimme mummolassa joka kesä, pakkauduimme autoon ja ajoimme 10 tuntia pohjoiseen. Kairi-niminen pystykorva haukkui pihassa ja kilisytti kettinkiään, kun täyteen pakattu automme saapui etelästä. Mummolassa sai syödä rieskaa niin paljon kuin jaksoi. Päivälliseksi oli puikulaperunoita ja poronkäristystä ja jälkiruuaksi jäätelöä ja lakkoja. 


Kesäisin pelasimme serkkujen kanssa yläkerrassa korttipelejä ja haimme pikku kyläkaupasta karkkia. Rakensimme vaaralle majan ja hautasimme tieltä löytyneitä eläimiä postilaatikon kupeeseen. Sittemmin korttipelit loppuivat ja kyläkauppa suljettiin. Osa serkuista muutti maailmalle, mutta osalle Lappi pysyi kotina. Nyt kävin pitkän tauon jälkeen mummolassa jälkikasvu mukanani. Siinä meitä sitten istui neljä sukupolvea television ääressä katsomassa Tangomarkkinoita.


Pihassa on navetta, jossa pappani hoiti talvisin porojaan. Muistan päässeeni joskus heittämään niille jäkälää ja katselleeni poroerottelua. Kerran veljeni sai kotiin viemisiksi poronsarvet. Reissut Lappiin olivat mieleenpainuvia. Laajaan sukuun tuntui säilyvän yhteys satojen kilometrien välimatkoista huolimatta. Me olimme samaa perimää, samasta sukupuusta.



Pappa kuoli jo 12 vuotta sitten. Tällä reissulla tapasin hänen veljensä ja sisarensa. "Tässä on minun pappani veli", minä ajattelin. En ollut tiennyt, että veljeksiä oli vielä elossa. Tapaamisessa oli minulle jotain taianomaista. He kasvoivat yhdessä ja heissä oli samaa perimää. Tuntui hiukan samalta kuin unessa, jossa kohtaa kuolleita sukulaisiaan.


5 kommenttia:

  1. Kaunis kirjoitus. Toi niin aistivoimaisesti mieleen omatkin lapsuuden muistot. Kerroit niin upeasti yksityiskohtia, että oikein näin kaiken edessäni.

    Ja tuo toinen kuva on tosi upea!

    VastaaPoista
  2. Kirjailijatar, kiitos! Tksityiskohdat ovat juuri sellaisia, joihin on tallentunut myös paljon tunnetta. Ja jälkikäteen ajateltuna on ihmeellistä, miten yksinkertaisen asiat tuntuivat jännittäviltä ja hauskoilta silloin.

    VastaaPoista
  3. Serkuistasi yksi lukee blogiasi tois puolen maailmaa. Muistuu mieleen: ne aidot merkkarit, sirkus-korttipeli ja huitelu joukolla pitkin kylaa etsimassa majan hajoittajaa. Ihania muistoja ja kauniita kuvia!

    VastaaPoista
  4. Mietinkin mikä oli sen pelin nimi, mutta en muistanut. Majan hajottaja löytyi lopulta aika läheltä :) Ikävä rakasta serkkua!

    VastaaPoista
  5. Ihania muistoja. Tuli ihan omatkin lapsuusmuistot mieleen.

    Hauska yksityiskohta tuo epätarkka osa tuolissa; ihan kuin joku olisi juuri noussut siitä vaikka tunnelma on muuten niin pysähtynyt.

    -Kaisa-

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi! Thank you for your comment!