2010/12/02

Kasari-nostalgiaa



Tämä ei ole kattiloita käsittelevä juttu. Fiilistelen täysillä verkkokaupasta taannoin tilaamaani 80-luvun kokoelmalevyä. Viimeisen kuukauden pyörinyt Puuha-Peten-äänisatu sai väistyä, kun minä pistin soittimeen kunnon musiikkia. Ekalta kiekolta löytyi Totoa, Bonnie Tyleria ja uutena tuttavuutena tanskalaisten artistien maailmanpelastusbiisi "Afrika".



Ihminen huomaa tulleensa keski-iän kynnykselle, kun ei välitä siitä onko levy/kirja/elokuva kultuurisesti tarpeeksi merkittävä päästäkseen asialistalle. Tärkeämpää ovat teoksen synnyttämät lämmöntunteet rintakehässä. Nostalgia syntyy, kun musiikkiin liittyy muistoja. Muistan ihmiset, tilanteet ja tunteet.



80-luvulla olen ollut 4-14-vuotias, joten merkittävä osa lapsuuden taustamusiikista on peräisin kyseiseltä vuosikymmeneltä. Maailma oli tuolloin jännittävä ja uusi paikka. 80-luvulla olen ollut toiveikas (vieläkin toisinaan), olen ollut vapaa ja vailla vastuita (ei päde enää), olen uskonut, että tulevaisuus täyttää lähes kaikki toiveeni (nyt uskon, että tulevaisuus täyttää osan, ja loput unohdan).

Lisäksi voi olla, että minuun yksinkertaisesti vetoavat syntikkasaundit ja ajoittainen saksofoni-soolo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun kommentistasi! Thank you for your comment!